...sillä täytyyhän rouvan muistaa panostaa itseensä

Käyn usein keskustelua siskoni kanssa suomalaisista naisista ja heidän itseensä panostamisesta; hän espanjalaistuneena ja minä kosmetologina. Espanjassa naiset ovat usein luonnonkauniita; paksutukkaisia, pitkäripsisiä ja oliivi-ihoisia. Silti siellä harvalle tulee mieleenkään lähteä töihin ilman ehostautumista tai korkokenkiä, olivat he sitten minkälaisessa työssä vaan. Siskoni muutettua Espanjaan hän on tajunnut suomalaisista naisista, vaimoista ja äideistä jotain kummallista; ajan kuluessa moni heistä menettää kiinnostuksen itseensä. Osa jopa luovuttaa täysin. Miksi?

Anu Saagim keräsi taas itselleen pari fania käskemällä "rupikonnan näköiset" suomalaiset kauneusleikkauksiin. Jos et näe tarpeeksi punaista jo ajatuksesta, niin voit lukea Anun ajatukset kokonaisuudessaan täältä: http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-1288592302301.html
Anun tylyttävä tyyli laukoa mielipiteitään on mauton (kuvitteleeko hän saavansa lisäarvoa suomalaisten silmissä haukkumalla meitä toistuvasti?), mutta jossain siellä kaiken tylytyksen alla on pieni totuuden jyvä, jonka ainakin me kauneusalan ammattilaiset huomioimme: suomalaiset naiset ei (yleistettynä) ihan hirveästi jaksa panostaa ulkonäköönsä. Monelle wash & go -look on enemmänkin sääntö kuin poikkeus, ja edelleen yllättävän moni menee koko elämänsä pelkällä vedellä, saippualla (!) ja Aqualanilla, mitä ihonhoitoon tulee. Kukin tyylillään, mutta emmehän me nyt aivan uunoina voi ihmetellä, että mitä se Anu oikein jauhaa. Jos itse on tyytyväinen omaan panostukseensa, niin tuollaiset kommentithan vaan naurattavat. Taitaa olla, että Anun kotona keskityttiin siihen ulkonäköön vähän liikaakin.
Huomio tähän väliin! Itse en kannata kauneusleikkauksia, ainakaan niitä, mille ei ole mitään oikeita perusteita muita kuin se, että halutaan näyttää nuoremmalta.

See my point?


 

Sen sijaan hyvässä kunnossa itsensä pitäminen oikeiden tuotteiden ja elintapojen avulla on mielestäni erittäin mielenkiintoista ja arvostettavaa. On kyse itsensä huolehtimisesta, ja itselle pienen hetken antamisesta päivittäin. Kyse on myös homman ulkoistamisen tajuamisesta, jos ei itseltä homma suju. Ammattilaiselle on aina onnen hetki, kun hän saa asiakkaan tuntemaan olonsa upeaksi.

Nyt ei ole kyse siitä, etteikö kauppaan voisi lähteä laittautumatta, tai siitä, että sinun täytyisi lisätä iltarutiineihisi yöehostus (à la Brooke Logan), vaan siitä, että itsensä ja ulkonäkönsä totaalinen unohtaminen ei ole hyvä homma kenenkään kannalta. Mitä jos miehesi yhtäkkiä muuttuisi haisevaksi ja epäsiistiksi turjakkeeksi? Saattaisi kipinä hävitä aika äkkiä suhteesta kuin suhteesta. Kyse on kuitenkin pienistä asioista; ei monellakaan ole aikaa eikä rahaa juosta kauneussalongeissa, kun lapset on pieniä tai työ painaa päälle, mutta jos nyt vaikka kävisi kerran vuodessa vaateostoksilla, pesisi tukan pari kertaa viikossa ja ottaisi kampaajalla käydessä kestovärjäykset ripsiin ja kulmiin. On tärkeää muistaa pitää itsensä viehättävänä. Se on yksi naisen (ihanista) tehtävistä.

Ai että menenkö tämän näköisenä nukkumaan? Toki. Kylven myös valaanmaidossa ja kuorin ihoni rubiineilla.

Joku saattaa ajatella, että "ohhoh, jopas on pinnallista", mutta minusta tämän vain on raakaa faktaa. Vaikka olisitkin napannut itsellesi sellaisen saaliin (kuten tämä onnekas), joka arvostaa sisusta enemmän kuin ulkokuorta, niin sehän ei tarkoita, että voisit ruveta löysäilemään. Eihän puolisosi sellaista ansaitse! Te molemmat ansaitsette parhaan mahdollisen "sinän".

On ehkä turhaa yrittää muuttaa kokonaista kulttuuria tai mennä nuorempana naikkosena heittämään vanhemmalle sukupolvelle, että "hei, pistettäskö nuo teidän purkit uusiksi?", mutta veikkaan, että moni itsensä unohtanut kokisi aika nopeasti elämänlaadun parannusta, kun pikkaisen panostaisi. Tiedoksi naturelleina porskuttaville, että ripsari ei valitettavasti kestä kolmea vuotta avattuna siellä kylppärin kaapissa. Se kestää kolme kuukautta. Kaikki muutkin meikit, missä on vettä mukana, ovat aika äkkiä sellaisia bakteeripesiä, etteivät ole enää turvallisia käyttää. Tarkasta "säilyy avattuna" -merkintä tuotteesta ja jos käytät sitä harvemmin, merkkaa tussilla purkkiin avaamiskuukausi. Järkeä kuitenkin voi käyttää; pistätkö tuotetta sääriin vai naamaan? En ehkä käyttäisi meikkikynää, jonka olen ostanut H&M:ltä silloin kun yritys rantautui Suomeen, mutta vartalovoide saattaa olla ihan OK vielä vuodenkin jälkeen avaamisesta (kätevää allekirjoittaneelle, joka omistaa ainakin viisi erilaista avattua vartalorasvaa). Nyt naturelli miettii, että "No, mitäs sitten kun en käytä sitä ripsaria kun juhlissa, niin mitä järkee on heittää kerran käytetty ripsari pois?". Vastaus: ala käyttämään ripsaria myös arkena! Muutos nykyiseen: sinulla menee keskimäärin 20€ ripsiväriin joka kolmas kuukausi, noin 10-20€ silmämeikin puhdistusaineeseen joka vuosi ja kolme minuuttia aikaa päivästäsi. Taitaa siis jäädä vain pienestä viitsimisestä kiinni, eikö?

Olkaamme iloisia siitä, että olemme naisia ja saamme panostaa itseemme!