keskiviikko 21. elokuuta 2013

...sillä onhan rouvan hyvä inspiroitua

Mikä on parasta syksyssä? No ainakin se, että saa pukeutua paksusti; kieräyttää kaulalle ylisuuren huivin, kietoutua lempparivillatakkiin ja pistää jalkaan lämpimät puuvillasukat sekä kunnon kengät (jes, voin siirtää pedikyyrin tekoa taas yhdellä päivällä!). Kumpparitkin on ihan kivat, varsinkin kun ne on jollain tavalla hassut. Omani ovat punaiset. Ja niissä on rusetit.

Jos vapaapäivänä on liian laiska pesemään tukkaa, voi päähän iskeä ihanan neulepipon. Rantakassi vaihtuu raskastekoisempaan nahkalaukkuun, johon mahtuu sontsan lisäksi kenties myös villasukat tai kepeät hanskat. Malttamattomana jo odotan sitä, kun saan pukea ylle sen ihanan maiharitakin, jonka löysin viime talvena. Mutta sitä ennen viehätyn esimerkiksi tästä:



Ah! Jos minulla ei olisi jo kolmea ihanaa syystakkia (joista yksi kestää sadetta), voisin ottaa tämän kotiin kanssani. Olen vaan tottumaton käyttämään sekä huputonta että kauluksetonta takkia. Toisaalta tämä ehkä toisi kaulaa paremmin esille (ei olisi pahitteeksi, nimim. no-neck -87), ja tuohonhan kävisi ihan superhyvin joku pitkä, paksu ja värikäs kaulakoru, tai sitten joku elegantti rintakoru. Rintakorut tulee vielä muotiin. Sano minun sanoneen! Kun aloin käyttämään hiuspantaa lukiossa, muistan kun ystäväni ensimmäinen kommentti oli, että "Voooi, sulla on panta! Niinkun sillon kun oltiin pieniä...!" Siinä oli sekoitus huvittunutta sääliä ja hitunen ihailua. Ja kohta kaikilla oli hiuspannat. Nyt niitä myydään edelleen 10 vuotta myöhemmin ihan joka kaupassa, ja ne vaan kehittyy koko ajan hienommiksi. Sinä päivänä ennen "pantabuumia", kun ensimmäisen kerran uskalsin pukea päähäni pannan, se oli sieltä lapsuudestani säilynyt, tummanvioletti muovipanta. 

Romanttinen "mummotyylini" herätti huvitusta opiskeluaikanani, kunnes yhdellä jos toisellakin alkoi näkyä (mielestäni ikivihreää ja aina kaunista) pitsiä, sekä röyhelöitä ja ruusukuvioita. En sano, että olisin mikään trendsetteri, enkä yleensä edes pukeudu mitenkään viimeisten trendien mukaan, vaan olen aina tykännyt vähän omannäköisistä yhdistelmistä, mutta ehkä jonkinlainen "vainu" minulla on näihin juttuihin. Vaikken kuljekaan viimeisimpien trendien mukaan, niin otan kyllä helposti vaikutteita, ja olen kyllä kiinnostunut muodista. Voin pukeutua khakinvihreään takkiin, tummansinisiin farkkuihin ja tumman lohenpunaisiin balleriinoihin, mutta väriyhdistelmä häiritsee minua joka askeleella. Jo farkkujen värin muuttuminen mustaksi auttaisi hiukan, koska vihreä ja punainen ovat sentään vastavärejä. Olen tehnyt itselleni harjoituksia, joissa yritän päästä mukavuusalueeltani pois, mutta minulla vaan ei ole tyylikäs olo, jos olen lähtenyt "miettimättä" väriyhdistelmiä, tai laittanut tahallani päälle liikaa värejä. Call me boring, mutta kyllä ne maanläheiset värit sekä aina-juhlavat musta ja valkoinen vaan ovat ikuisesti in.


Silloin, kun värejä käyttää, on tosi tärkeää tietää, mikä korostaa omia parhaita puolia. Oikea väri kasvoja vasten voi viedä pois vuosia, tai vaikka korostaa ihanasti silmien väriä. Hyvä kikka on tsekata ranteessa kuultavat verisuonet; onko ne sinertävät vai vihertävät? Itsellä ainakin ei voisi selkeämmin olla kylmänsävyinen iho sinisine ja violetteine suonineen. Olen siis kesä (talvi en voi olla, olen tehnyt itseanalyysin). Vihertäväsuoniset ovat joko kevättä tai syksyä. Värianalyyseistä löytyy melko paljon tietoa netistä, ja kuvahausta löytää myös värikartat. Vaikka seuraava juttu onkin jo aikas vanha, niin tässä oli mielestäni hyvät julkkisnaamat kuvaamaan kutakin vuodenaikaa: http://www.kauneusjaterveys.fi/artikkeli/varianalyysi-nyt 


Syksyn tullessa meikkien värit saa ainakin tällä naamalla olla edelleen niitä ruskeita, nudeja ja tummia yönharmaita. Rakastan myös sinistä luomiväriä, ja omistankin yhden. Antaa kummasti säihkettä sinisiin silmiin. Se ei missään nimessä saa olla sellainen "Johanna Tukiainen yössä" -sininen, vaan sen on oltava syvä safiirinsininen, kuten tässä paletissa:
Tuosta Tuksusta tulikin mieleen, että Jossulle, ja miksei myös muille "turkkiksille" (juuri lanseeraamani uusi sana: turha julkkis = turkkis) vois kehitellä ihan oman meikkisarjan! Olen aina miettinyt mistä esimerkiksi Lumene keksii huulipunilleen runollisia nimiä, kuten "kanssasi silloin" tai "aamun suudelma" (ei oikeita nimiä), ja nyt sen tajuan; he insproituvat omista tuotteistaan. Lumenen inspiraation lähde: luonto. Minun inspiraationi: suomalaiset julkkikset!
Linjoja voisi meikkisarjassa olla turkkiksista superjulkkiksiin. Tuo "Jossu yössä" kuvaisi ehdottomasti Tuksun sinistä bilesilmämeikkiä (myös "Arton kosketus" voisi olla osuva nimi kuvaamaan tummanpuhuvaa luomiväripalettia). Parhaitenhan myisivät tietysti superjulkkisten inspiroimat tuotteet, kuten "Portti autuuteen" (Jari Porttilalle kehitetty silmänympärysseerumi) ja "Vielä kerran, Masa" (Mervi Tapolalle omistettu, Matti Nykäsen inspiroima valokynämäinen peitevoide). 
Omat suosikkini ja "näitä en vaihda" -tuotteeni tulisivat kuitenkin olemaan "PäivänValo" (ihoa elvyttävät ja sen sävyä parantavat seerumikapselit inspired by Ville Valo) sekä "Forever young" (Aira Samulinin hiestä uutettu "tuhkimotippa").

Jos tämä sarja ei myy kuin häkä, niin jo on ihme! Jään odottamaan yhteydenottoja tuotantotiimiltä.

(Takki: H&M. Luomiväripaletti: The Body Shop)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti