maanantai 12. elokuuta 2013

...sillä kyllähän rouvan on hyvä pitää huolta kunnostaan

Tapahtui viime viikolla kuntosalilla: tehdessäni alkulämmittelyä minut ystävällisesti keskeytti työntekijä, joka tarjosi kehonkoostumusmittausta. "Damn it", ajattelin mielessäni, mutta suostuin kuitenkin. Viime mittauksesta oli aikaa jo reilut kolme vuotta, mutta tiesin, ettei mitään radikaalia (ainakaan positiiviseen suuntaan) ollut päässyt tapahtumaan, joten en ollut kovin innoissani. Elopainoa oli onnekseni tippunut yli neljä kiloa viime kerrasta, ja viskeraaliset rasva-arvot (eli juurikin ne vaaralliset sisäelimiä ympäröivät kertymät) olivat vähäiset; muissa tuloksissa ei sen sijaan ollut hurraamista. Lihasmassa oli vain hiukkasen plussan puolella, rasvaprosenttini on enemmän kun pitäisi, ja rasvaakin kehossani on kiloina pienen ekaluokkalaisen verran. Plus reppu. Mutta tässä tulee pahin: kehoni ikä on 40! Siis nel-jä-kym-men-tä. Ou mai gaad! Kehoni on keski-ikäinen! Aivan kamalaa. Ei siinä mitään, jos olisin 35-vuotias. Mutta ikäni on kaksikymmentäkuusi. Tämä tuli nyt kyllä aivan puun takaa. Tietenkään tulokset eivät ole täysin luotettavia, mutta koska muut arvot kuulostivat varsin mahdollisilta, niin jotain perää tässä on oltava. Näissä housuissa sitä perää on ilmeisesti 10 kg liikaa. Nyt on pistettävä tuota kuuluisaa tossua toisen eteen ja vähän äkkiä! Kuulin sivusta, kun minun jälkeeni tuomionsa saanut mieshenkilö jäi vielä mittaajan kanssa oikein vitsailemaan, että "Pitääkin mainita sitten aina naisseurassa, että kehoni ikä on vasta 40!" Tyyppi oli viisissäkymmenissä. Ja meidän kehomme ovat siis saman ikäiset. "Jeee..." Lievähkö lässähdys treenin aloitukselle. Voin sanoa että en ole ehkä ikinä juossut alkulämppää niin keskittyneesti, kun tuolloin.

Mahtavaa tänä vuonna kuitenkin on ollut se, että urheiluinnostukseni ei ole laantunut missään vaiheessa. Sama innostus on pysynyt myös ruokailutottumusten muuttamisessa. Kukapa nyt ei välillä herkuttelisi, varsinkaan entinen herkuttelun raskassarjalainen, joka veti 23cm pidemmän miehensä perässä kokonaisen Subway-patongin (plus ison lasin Cokis Lightia)itkemättä yhtään. (Ironista kyllä, vaikka ottaisin Subin triplasalamilla, pizzan neljällä juustolla tai Big Macin plussana niin Cokiksenhan täytyy ehdottomasti olla LIGHT.) Herkuttelu on kuitenkin saanut tämän vuoden aikana stopin aika äkkiä; jos mopo lähtee käsistä esimerkiksi viikonlopuksi (kuten toissa viikonloppuna), niin maanantaina ollaan sitten jo takaisin rutiinissa. Hyvänä apuna ja tsempparina toimii myös www.kiloklubi.fi . Siellä huomaa, miten ruuan laadulla on väliä; ravintoainepallot huutaa nopeasti punaista, jos kalorit tulevat vääristä lähteistä. Toisaalta sinne ruokia syötellessä joutuu luovimaan aika paljon; jos ei jaksa syötellä ohjelmaan omia reseptejä (minäminäminä!) niin oikean vastineen löytäminen voi olla aika haastavaa. Miksei kaikki voi valmistaa kana-kasviswokkia niinkuin meikku, niin se löytyisi sieltä hakulistalta?

Joskus vuosi tai pari sitten katsoin usein aamulla telkkarista "Morsiusdieetti" -ohjelmaa, missä demonstroitiin morsmaikulle tietokoneelta se, miltä hän tulisi näyttämään ensimmäisen naimisissaolovuotensa jälkeen, jos hän jatkaisi entisellä löysäilylinjallaan. Kuvat saivat morsiamet melkein poikkeuksetta nyyhkyttämään. Päätin jo ohjelmaa katsoessani, että en lihoisi ensimmäisenä vuotenani vaimona. Eikä kyllä olisi pahitteeksi jämähtää korkeintaan näille tienoille vaikka loppu iäksi. Haluan olla vaimona hotimpi (ja myös terveempi) mitä olin tyttöystävänä! Kuten yksi viime aikojen lempparikilpailijoistani jenkkien The Biggest Loser -sarjassa sanoi:
"I wanna be that ´Damn, girl!´; you know, the girl that when she passes by on the street everybody looks at her and goes ´Daaamn, guuurl!´"
Ei huonompi tavoite!

"Vaihda säkin parempaan maitoon" -lausahdus Kiira Korven flirttailevalla äänensävyllä on saanut minutkin haluamaan treenini jälkeen aimo annoksen proteiinia, kalsiumia ja D-vitamiinia. En ole koskaan elämässäni ollut maidonjuoja, mutta nyt päätin opetella. Tällä hetkellä homma sujuu suun kautta hengittäen. Maku on silti ällöttävä, mutta ajattelen muita asioita kulautellessani alas tätä voimajuomaa. Ajattelen, että olen juomassa laihaa pirtelöä. Kaakaota, jossa on vähän liian vähän O´Boy´ta. Mielikuvat toimivat. Vielä ei ole tarvinnut pahemmin yökkiä, kunhan vaan muistaa vetää lasillisen vettä päälle. Kyllä tämä tästä.

Tavoitteeni tälle syksylle on päästä eroon viidestä (5) kilosta. Now I´ve said it. Nyt kun se on julkista, niin se on myös virallista. Kolmisen kiloa lähti näpäkästi keväällä, ja koska kesä oli ns. taantumavaihe, niin nyt on jälleen aika pistää pienempää vaihdetta silmään ja lähteä huristelemaan kohti tavoitetta (vai meneekö se sanonta niin, että pistetään isompaa vaihdetta? Mutta eihän isolla vaihteella pääse kiihdyttämään... Anyways, tajusit ehkä pointin) olla pienempi ja terveempi minä. Jos siis näette minut Pizza Raxissa (mmm, Pizza Rax... ei-niin-hyvää-ruokaa-mutta-voiko-pizza-olla-pahaa?) tai ympäripäissäni tanssimassa Pasarin lavoilla niin saa tulla läpäyttämään persuuksille ja huutaa "Sun pitäs olla Fressillä treenaamassa!!". Todennäköisesti kuitenkin olen juuri tullut Fressiltä. Olen vähän jäänyt koukkuun. Toivotaan, ettei drinkki-/pizzajalkaa ole vipattanut niin kovaa, että olen unohtanut kulkea suihku-ruudun kautta. Tässä tapauksessa myös raikkaan mojiton/hanalimsan heitto päälleni on suotavaa.

Ohessa lempituotteeni kiinteämmän olon saamiseen: Kuivaharja, kiinalaiset kuivakupit, kuppauksessa käyttämäni suihkuvoide, kiinteyttävä geelivoide nystyröillä (tämän tuotteet avulla viilenevät tulisimmatkin tunteet, ja se helpottaa myös suihkun jälkeistä "jähiä" eli jälkihikeä) sekä ajoittain käyttämäni kiinteyttävä hierontaöljy (itseään vaan on vaikeampi hieroa, ainakaan niin että se ei näyttäisi typerältä, joten wink wink, hubby!). Mukana myös superihana mango-kuorinta, jota käytän ennen kuppausta. Arvatenkin suurin osa löytyy The Body Shopista (minä ja minun oma "bodishoppi"... Purkkien määrä alkaa lähennellä jo huvittavaa). Kupit on hankittu vuosia sitten jostain, enkä yhtään muista mistä. Tässä kuitenkin linkki, josta kupit voi tilata:  http://www.sinunapteekki.fi/catalog/muut/fit-jar-kuppauskupit-silikonia-vihrea-p-2606.html 



Viikon rentoutumisvinkkinä suosittelen lämpimästi infrapunasaunaa. Ihana kokemus. Fressiä viikon alkua!

PS. Ensi kerralla syventyessämme treeniasioihin pohdimme mahdollisesti seuraavia asioita:

- Kuinka kauan on OK tuijottaa salilla toisen treeniä?
- Miten voisi matolla reisiään venytellessään parhaiten välttää härskeistä härskimmän eli ns. camel toen? (Ne tiukat juoksuhousut on armottomat)
- Saako vieressä crossailevalle "fressi"toverille vinkata hyvästä deodorantista, jos hän haiskahtaa ummehtuneelle? (20 minuuttia alku-/jälkilämmittelyä on kuitenkin pitkä aika hengitellä ikäväntuoksuisia höyryjä)
- Onko naimisissa olevan naisen eettisesti korrektia olla pitämättä vihkisormusta treenin aikana salilla, jossa pullistelee myös miehiä? (Nimim. Pelkään pöpöjä)

Hmmm... Ehkä tyydyn pohtimaan näitä asioita ihan omassa päässäni. Tai kirjoitan Ekille Suosikkiin. Ekille on kyllä suotu maailman paras pesti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti