Löytöjä
Tein huimia Ale-löytöjä Companys -liikkeessä, joka lopettaa (nyyh) toimintansa Kuopiossa.
Olen harmissani liikkeen sulkuaikeista, koska sieltä löytyy minulle mieluisia, laadukkaita vaatemerkkejä, ja S-bonuksetkin sai vielä päälle.
Toisaalta tämä oli ainut kerta, kun minulla oli varaa shoppailla kyseisessä liikkeessä ihan kunnolla.
Onneksi Kuopioon jää NINA.
Tässä löytöni Companys´ilta.
Toinen hyvä "löytö" viime viikon aikana oli eilen näkemäni elokuva "The Secret Life of Walter Mitty". Valloittava kuvaus siitä, miten rohkeus itseasiassa syntyy asioita tekemällä; että homma voi mennä niinkin päin, että ensin tulee action ja sitten reaction (eikös nuo sanat juurikin siihen viittaa...). Valaiseva oivallus kaltaiselleni etukäteen-murehtijalle. Minulta on mennyt varmasti monta kivaa asiaa ohisuun, kun olen etukäteen miettinyt liikaa ja pohtinut kaikki maailman skenaariot läpi, tietysti päällimmäisenä ne ikävät puolet.
Katsoimme myös toisen kirjaan perustuvan elokuvan, "12 Years a Slave". Erinomainen pätkä sekin. Minua vaan ahdistaa todella syvästi kaikki orjuus- tai antisemitistisaiheiset elokuvat (en ole edelleenkään pystynyt katsomaan Pianistia loppuun) ja mielestäni tässäkin pätkässä oli aivan liikaa ja todellakin liian pitkiä kidutuskohtauksia. Ymmärrän kyllä, että näillä kohtauksilla luodaan todentuntua ja haetaan juurikin sitä reaktiota, mikä minulle syntyy joka kerta; sydänjuuria raastavaa pahanolon tunnetta, mutta sanonpa vaan, että vähempikin riittäisi.
Kaksi hyvin erilaista elokuvaa saman päivän aivoille prosessoitavaksi. Mielenkiintoista on se, että niiden synnyttämät pääsanomat ovat vastakohtaiset; toinen huutaa, että "Älä tyydy keskivertoon! Mene ja tee elämästäsi jännittävä!" kun toinen saa sinut pyyhkäisemään hikipisaran otsalta ja huokaisemaan "Huh! Onneksi elämäni on niin helppoa ja onnellisen tylsää."
Ajatus, minkä kuitenkin molemmat elokuvat synnyttivät, on se, että "Maailma on minulle avoin! Miten etuoikeutettu olenkaan, kun saan olla vapaa. Miten paljon minulla onkaan mahdollisuuksia!"
Tämänhetkinen päätävihlova ongelmanihan on se, etten osaa päättää minne matkustaisimme kesälomallamme. On niin paljon vaihtoehtoja, että olen aivan sekaisin. Probleemaa aiheuttaa tietysti kohteen lisäksi budjetti; jos sitä ei tarvitsisi miettiä, niin homma olisi huomattavasti helpompaa. Nyt omatuntoni viskaa mm. matkan ja asuntosäästämisen välillä - sinne ja tuonne olisi kiva lähteä, mutta se syö monen kuukauden asuntosäästämisen... Jaa. Niin. (Ja tämä on taas sitä liikapohtimista, mitä harrastan. Säästää ehkä paljolta murheelta, mutta suojaa turhan rankasti myös hetkessä elämisen tuomalta jännitykseltä ja mahdollisesti elämäämullistavilta kokemuksilta.)
Olemme siis jo päättäneet, että jonnekin ulkomaille lähdemme. Tämä saattaa olla viimeinen kunnon ulkomaanreissu vähään aikaan - eihän sitä tiedä, mikä on tilanne seuraavien kesälomien aikaan; olemmeko mahdollisesti ostamassa asuntoa, remontoimassa sitä, olenko minä äitiyslomalla, ja niin edelleen.
Tämä saattaa olla viimeinen irtiotto kahdestaan vähään aikaan. Tästä reissusta pitäisi siis tehdä eeppinen, vähintään parin viikon mittainen ja ikimuistoinen kokemus.
Huomaatteko, miten suuri ongelma näinkin kiva juttu voi olla? Kun on liikaa vaihtoehtoja.
Tämän takia meillä oli pikahäät. Emme halunneet tehdä maailman ihanimmasta päivästä maailman isointa ongelmaa. Minun luonteellani siitä olisi hyvinkin voinut sellainen tulla, jos olisi ollut vaikka vuosi aikaa suunnitella. En olisi loppujen lopuksi saanut mitään aikaiseksi, kun minulla olisi ollut liikaa vaihtoehtoja, ja epäilemättä minusta olisi kuoriutunut oikea La Bridezilla. Ehkä siis otamme saman otteen tämän matkan suunnitteluun; yksinkertaisesti päätämme kohteen ja pysymme siinä. Pääajatuksena ehkä kuitenkin se, että "mikä näistä on hankalin toteuttaa myöhemmin, mutta mahdollista nyt?", ja napata se.
Taas näitä länsimaisen ihmisen ongelmia. Pathetic, I know!
Pateettisiin (pieni anglismi tähän väliin) tunnelmiin ja (oikeasti) pienten ongelmien pariin. Mutta sitä ennen vielä pieni hetki lempinurkassani "Afterwards" -jännärin kanssa.
Inspiroivaa viikkoa!
PS. Tänä aamuna näkyy ensimmäiset auringonsäteet viikkokausiin. Jipii!
(Saas nähdä, miten innoissani olen kohta töihin lähtiessä, kun pakkasta on niin, etten saa auton ovia auki. Toivottavasti auringon säteet lämmittävät silloin yhtä paljon mieltä! ;) )
Olen harmissani liikkeen sulkuaikeista, koska sieltä löytyy minulle mieluisia, laadukkaita vaatemerkkejä, ja S-bonuksetkin sai vielä päälle.
Toisaalta tämä oli ainut kerta, kun minulla oli varaa shoppailla kyseisessä liikkeessä ihan kunnolla.
Onneksi Kuopioon jää NINA.
Tässä löytöni Companys´ilta.
 |
| Huomaa: Turvalliset värit = helppo yhdistellä ja koristaa huiveilla ja koruilla. Menee vielä kymmenenkin vuoden päästä (jos laatu kestää). |
 |
| Pitsiä, mmm :) -60%. Merkki on Saint Tropez. |
 |
| -50%. Ihanan kevyt mutta lämmin. Myös Saint Tropez. |
 |
| Tämä yllä sovituskopissa tuli semmonen kuvajainen, että kuljen valkoisella hiekalla meren suolaama tukka rennosti auki, ja paidan alla on pelkät bikinit. Ihana image, mutta ei toimisi oikeasti; aurinkorasvahan jättäisi kauheat keltaiset läikät! Ei, ei, tämä paita päällä mennään Monacon pimeässä kesäyössä juhlavasti syömään. Ja tämäkin oli Saint Tropez (ilmeisen hyvä merkki). -70%. |
Toinen hyvä "löytö" viime viikon aikana oli eilen näkemäni elokuva "The Secret Life of Walter Mitty". Valloittava kuvaus siitä, miten rohkeus itseasiassa syntyy asioita tekemällä; että homma voi mennä niinkin päin, että ensin tulee action ja sitten reaction (eikös nuo sanat juurikin siihen viittaa...). Valaiseva oivallus kaltaiselleni etukäteen-murehtijalle. Minulta on mennyt varmasti monta kivaa asiaa ohisuun, kun olen etukäteen miettinyt liikaa ja pohtinut kaikki maailman skenaariot läpi, tietysti päällimmäisenä ne ikävät puolet.
 |
| Ben Stillerin naama toimii paremmin draamassa kuin komediassa. Ohjauksesta peukut pystyyn myös. |
Katsoimme myös toisen kirjaan perustuvan elokuvan, "12 Years a Slave". Erinomainen pätkä sekin. Minua vaan ahdistaa todella syvästi kaikki orjuus- tai antisemitistisaiheiset elokuvat (en ole edelleenkään pystynyt katsomaan Pianistia loppuun) ja mielestäni tässäkin pätkässä oli aivan liikaa ja todellakin liian pitkiä kidutuskohtauksia. Ymmärrän kyllä, että näillä kohtauksilla luodaan todentuntua ja haetaan juurikin sitä reaktiota, mikä minulle syntyy joka kerta; sydänjuuria raastavaa pahanolon tunnetta, mutta sanonpa vaan, että vähempikin riittäisi.
 |
| Chiwetel Ejiofor, 12 years a slave |
Kaksi hyvin erilaista elokuvaa saman päivän aivoille prosessoitavaksi. Mielenkiintoista on se, että niiden synnyttämät pääsanomat ovat vastakohtaiset; toinen huutaa, että "Älä tyydy keskivertoon! Mene ja tee elämästäsi jännittävä!" kun toinen saa sinut pyyhkäisemään hikipisaran otsalta ja huokaisemaan "Huh! Onneksi elämäni on niin helppoa ja onnellisen tylsää."
Ajatus, minkä kuitenkin molemmat elokuvat synnyttivät, on se, että "Maailma on minulle avoin! Miten etuoikeutettu olenkaan, kun saan olla vapaa. Miten paljon minulla onkaan mahdollisuuksia!"
Tämänhetkinen päätävihlova ongelmanihan on se, etten osaa päättää minne matkustaisimme kesälomallamme. On niin paljon vaihtoehtoja, että olen aivan sekaisin. Probleemaa aiheuttaa tietysti kohteen lisäksi budjetti; jos sitä ei tarvitsisi miettiä, niin homma olisi huomattavasti helpompaa. Nyt omatuntoni viskaa mm. matkan ja asuntosäästämisen välillä - sinne ja tuonne olisi kiva lähteä, mutta se syö monen kuukauden asuntosäästämisen... Jaa. Niin. (Ja tämä on taas sitä liikapohtimista, mitä harrastan. Säästää ehkä paljolta murheelta, mutta suojaa turhan rankasti myös hetkessä elämisen tuomalta jännitykseltä ja mahdollisesti elämäämullistavilta kokemuksilta.)
Olemme siis jo päättäneet, että jonnekin ulkomaille lähdemme. Tämä saattaa olla viimeinen kunnon ulkomaanreissu vähään aikaan - eihän sitä tiedä, mikä on tilanne seuraavien kesälomien aikaan; olemmeko mahdollisesti ostamassa asuntoa, remontoimassa sitä, olenko minä äitiyslomalla, ja niin edelleen.
Tämä saattaa olla viimeinen irtiotto kahdestaan vähään aikaan. Tästä reissusta pitäisi siis tehdä eeppinen, vähintään parin viikon mittainen ja ikimuistoinen kokemus.
Huomaatteko, miten suuri ongelma näinkin kiva juttu voi olla? Kun on liikaa vaihtoehtoja.
Tämän takia meillä oli pikahäät. Emme halunneet tehdä maailman ihanimmasta päivästä maailman isointa ongelmaa. Minun luonteellani siitä olisi hyvinkin voinut sellainen tulla, jos olisi ollut vaikka vuosi aikaa suunnitella. En olisi loppujen lopuksi saanut mitään aikaiseksi, kun minulla olisi ollut liikaa vaihtoehtoja, ja epäilemättä minusta olisi kuoriutunut oikea La Bridezilla. Ehkä siis otamme saman otteen tämän matkan suunnitteluun; yksinkertaisesti päätämme kohteen ja pysymme siinä. Pääajatuksena ehkä kuitenkin se, että "mikä näistä on hankalin toteuttaa myöhemmin, mutta mahdollista nyt?", ja napata se.
Taas näitä länsimaisen ihmisen ongelmia. Pathetic, I know!
Pateettisiin (pieni anglismi tähän väliin) tunnelmiin ja (oikeasti) pienten ongelmien pariin. Mutta sitä ennen vielä pieni hetki lempinurkassani "Afterwards" -jännärin kanssa.
Inspiroivaa viikkoa!
PS. Tänä aamuna näkyy ensimmäiset auringonsäteet viikkokausiin. Jipii!
(Saas nähdä, miten innoissani olen kohta töihin lähtiessä, kun pakkasta on niin, etten saa auton ovia auki. Toivottavasti auringon säteet lämmittävät silloin yhtä paljon mieltä! ;) )
Kommentit
Lähetä kommentti