Armotontaaa löhöilyyäää...
Oletko niitä ihmisiä, jotka lomallakin ollessaan pysyy päiväsuunnitelmissaan ja To Do -listassaan? Saat helposti aikaiseksi sen mitä meinasit ja pystyt illalla katsomaan taakse päivääsi ja ajattelemaan "Olinpas ahkera"?
Minä en. Vaikka toivoisin kovasti olevani.
Mitä minun kannattaisi tehdä nyt, kun minulla on vielä parisen viikkoa aikaa (suureksi osaksi) yksin kotona odotellessani bebé nro kakkosta (siis näissä raameissa, mitkä minua ympäröivät selkävaivaisena, kyykky-, rasitus- ja kumartelurajoitteisena)?
Meditoida. Hengitellä. Tavoitella syvempää rauhaa ja yhteyttä kehooni. Syödä äärimmäisen ravinteikkaasti ja juoda hirveästi vettä. Nukkua. Lukea ja opiskella lisää, lisää ja lisää siitä kuinka pääsen nopeasti takaisin aktiiviseen arkeen kiinni. Käydä läpi tuhansia ja tuhansia valokuvia esikoisesta ja teettää ne paperiversioiksi nyt, kun vielä ehtisin (oi, miksi suunnitelmani teettää näitä säännöllisesti ei koskaan toteutunut?)! Suunnitella ristiäisiä. Leipoa pakkaseen kahvileipää. Lahjoa joku pesemään ikkunat (niistä ei kohta näe läpi). Suunnitella tarkemmin ruokarutiinit kuntoon; mitä syödään ja mikäkin päivä ja pysyä tässä!
Todellisuus:
Meditoin kun semmoinen fiilis iskee, yleensä alkaessani päiväunille, ja saatan siis samalla nukahtaa eli en aina harjoita mieltäni tietoisesti.
En muista hengittää tarpeeksi syvään ja nyt kun maha on vielä ylhäällä tuntuu välillä etten edes saa henkeä kunnolla; tähän pitäisi siis oikeasti panostaa.
Kehoni tuntuu tällä hetkellä raskaalta ja vaikka kunnioitan sitä että se jaksaa kaiken tämän loppuraskauden tuskan niin jotenkin en malta odottaa että se kaikki olisi vaan ohi ja pääsisin rasittamaan kehoani niin, että se tuottaisi samalla endorfiinia ja kehittyisi vahvemmaksi rappeutumisen sijaan.
Syön joka päivä paljon ravintorikasta ruokaa, kuten erilaisia vihanneksia, hedelmiä, pähkinöitä, tummaa suklaata, marjoja ja täysjyvätuotteita, mutta kyllä joukkoon mahtuu myös hillolla siveltyjä paahtoleipiä, jätskituutteja, take-outeja McDonalds´ista tai ihan rehelliset viikonloppuillan nakki-ranskalaissetit. Vettä voisi aina juoda enemmän, vaikka perusannostus on minulla yleensä kohdallaan. Tuo ateriasuunnittelu ei meillä toimi ikinä viikon loppuun saakka suunnitelman mukaan, sen verran hetkessä eläjiä ollaan. Joku raami on sentään hyvä olla ja ehkä vielä joku päivä meistä tulee niitä "Viikko alkaa Prisma-reissulla!" -tyyppejä.
Paljon on tullut luettua viime aikoina (lähinnä synnytykseen ja paranemiseen liittyvää vertaistukitekstiä) ja loppujen lopuksi olen tullut siihen tulokseen, että ehkäpä on vain parasta antaa ajan kulua ja näyttää se että milloin ja miten tästä taas noustaan ja päästään reipastumaan. Ei kannata ressata. Toivo on korkealla nopeahkon palautumisen suhteen!
Ne valokuvat... Hmmm, ikuisuusprojekti. Pitää toivoa että motivoidun asian suhteen ihan luonnostaan.
Ristiäiset hoitunee ...jotenkin. Eiköhän tuo tytsy nimensä saa, aikanaan, toki hyvä olisi mahdollisimman nopeasti virallistaa se, niin ei tartteis kuunnella niitä "Elekee laettako sitä, hirvee nimi" -jorinoita joita takuulla kuuluu jos lapsesta aletaan puhua nimellä ennen nimen virallistamista, ihan kun se voisi vaikuttaa meidän päätökseen tai aiheuttaa muuta kuin harmitusta :D Jo se, että me löydetään meitä miehen kanssa molempia täydellisesti tyydyttävä nimirimpsu on työn takana, saati että mielipiteensä soppaan iskee joku ulkopuolinen. No, ei näistä tohdi mieltään pahoittaa. Aina on joku joka ihmettelee tai oudoksuu, oli nimi sitten vanha, harvinainen tai tosi moderni ja aina löytyy joku, jolla on sen nimisestä ihmisestä joku huono muisto tai mielikuva. Esikoisen kanssa toimi loistavasti se tyyli, että valitsimme muutaman suosikin ja sitten katselimme hetken mikä niistä sopisi hänelle parhaiten. Kyllä pikkuvauvankin luonteenpiirteet pistää esiin melko pian. Nyt emme voisi olla tyytyväisempiä esikoisen nimivalintaan; sopii ihan kuin nenä päähän.
Leipominen olisi kivaa, mutta en jaksa seistä niin kauaa että pystyisin tekemään jotain yli 15-20 minuuttia keittiössä. Lisäksi voi olla, että ne leipomukset eivät selviäisi pakkaseen asti tai hupenisivat sieltä aika nopeaan tahtiin. Onneksi voi ostaa vierasvaraksi keksejä. Ja voihan se olla että voinkin pian leikkauksen jälkeen niin hyvin että voin leipoa herkkuja vieraille ihan tuoreeltaan!
Ikkunanpesijä saa ilmoittautua. Tarjoan teetä ja sympatiaa.
Ja vaikka niitä keksejä.
Loppuun tylsähkö, mutta maukas ja helppo ruokaehdotus arkiviikkoosi; kalkkunaa, rosmariiniperunaa ja tuoresalaatti, voilá! Kalkkunarullan paistaminen uunissa vie aikaa 2 tuntia, mutta helpompaa lihanvalmistusta saa hakea. Rosmariiniperunat tuovat tuulahduksen Sevillaa lautasellesi; tältä tuoksuu Férian aikaan Sevillan kadut - poltetun rosmariinin huumaava tuoksu on yhtä aikaa sekä raikas että lämpimän kotoisa. Jos haluat vähähiilihydraattisempaa vaihtoehtoa niin korvaa peruna lehtikaalilla.
Sekoita sormisuolaa, mustapippuria, kurkumaa ja rosmariinia oliiviöljyyn ja sivele pullasudilla siivutettujen, perunoiden päälle (pese tai osta pestyjä mutta älä kuori!) ja anna muhia uunissa 200 asteessa kunnes perunat näyttävät rapsakoilta.
Tiesitkö, että mustapippuri (tai tarkennettuna mustapippurissa oleva piperiini) parantaa kurkuman tehoa - erään tutkimuksen mukaan kurkumiinin imeytyminen parantuu mustapippurin myötä jopa huikeat 2000 prosenttia? Itsessään kurkumiini imeytyy heikosti, joten käytä sen kanssa aina mustapippuria tai rasvaa (mm. yllä mainittua, laadukasta oliiviöljyä). Mustapippurin piperiini itsessään myös parantaa ravintoaineiden imeytymistä kehoon, pienentää ientulehduksen riskiä, suojaa tulehduksilta vatsalaukussa ja täten pienentää vatsahaavan riskiä, ehkäisee uusien rasvasolujen syntymistä ja parantaa ruuansulatusta. Se voi myös tehostaa joidenkin kipulääkkeiden vaikutusta, jolloin saattaa olla että pienempikin annostus tehoaa. Oikea terveyspommi, siis!
Kurkumiini, joka antaa kurkumalle sen keltaisen värin, taas on tutkinnan alla monia eri sairauksia vastaan, ja alustavan näytön perusteella se saattaa hillitä tulehdusta, vähentää nivelrikon oireita, lieventää masennuksen oireita, lisätä aivosolujen tuotantoa sekä ehkäistä sydän- ja verisuonisairauksia. Lisäksi kurkumiinissa nähdään lupausta syöpien ja Alzheimerin taudin ehkäisyssä.
Iloista viikkoa sinulle! Viime viikonloppuna vietettiin I Love Me -messuja, josta inspiroituneena aloitan sarjani omista "Kauneuspilkuistani" eli listaan tämän hetken suosikkejani ihonhoidossa. Luvassa luonnonkosmetiikan herkkuja! Stay tuned!
~ Kisses from Mrs. T
PS. Tiistaina pyörähti käyntiin raskausviikko 37+, joten bebémme on täysiaikainen! Suunniteltuun sektiopäivään on enää alle kaksi viikkoa, iik, ihanaa!
(Lähteet mausteoppiin: www.antioksidantit.com, fi.newsner.com)
Minä en. Vaikka toivoisin kovasti olevani.
Mitä minun kannattaisi tehdä nyt, kun minulla on vielä parisen viikkoa aikaa (suureksi osaksi) yksin kotona odotellessani bebé nro kakkosta (siis näissä raameissa, mitkä minua ympäröivät selkävaivaisena, kyykky-, rasitus- ja kumartelurajoitteisena)?
Meditoida. Hengitellä. Tavoitella syvempää rauhaa ja yhteyttä kehooni. Syödä äärimmäisen ravinteikkaasti ja juoda hirveästi vettä. Nukkua. Lukea ja opiskella lisää, lisää ja lisää siitä kuinka pääsen nopeasti takaisin aktiiviseen arkeen kiinni. Käydä läpi tuhansia ja tuhansia valokuvia esikoisesta ja teettää ne paperiversioiksi nyt, kun vielä ehtisin (oi, miksi suunnitelmani teettää näitä säännöllisesti ei koskaan toteutunut?)! Suunnitella ristiäisiä. Leipoa pakkaseen kahvileipää. Lahjoa joku pesemään ikkunat (niistä ei kohta näe läpi). Suunnitella tarkemmin ruokarutiinit kuntoon; mitä syödään ja mikäkin päivä ja pysyä tässä!
 |
| Aamu- väli- ja iltapalat pidän yleensä terveellisinä. Ne auttavat jaksamaan lämpimiin ruokiin asti. |
Todellisuus:
Meditoin kun semmoinen fiilis iskee, yleensä alkaessani päiväunille, ja saatan siis samalla nukahtaa eli en aina harjoita mieltäni tietoisesti.
En muista hengittää tarpeeksi syvään ja nyt kun maha on vielä ylhäällä tuntuu välillä etten edes saa henkeä kunnolla; tähän pitäisi siis oikeasti panostaa.
Kehoni tuntuu tällä hetkellä raskaalta ja vaikka kunnioitan sitä että se jaksaa kaiken tämän loppuraskauden tuskan niin jotenkin en malta odottaa että se kaikki olisi vaan ohi ja pääsisin rasittamaan kehoani niin, että se tuottaisi samalla endorfiinia ja kehittyisi vahvemmaksi rappeutumisen sijaan.
Syön joka päivä paljon ravintorikasta ruokaa, kuten erilaisia vihanneksia, hedelmiä, pähkinöitä, tummaa suklaata, marjoja ja täysjyvätuotteita, mutta kyllä joukkoon mahtuu myös hillolla siveltyjä paahtoleipiä, jätskituutteja, take-outeja McDonalds´ista tai ihan rehelliset viikonloppuillan nakki-ranskalaissetit. Vettä voisi aina juoda enemmän, vaikka perusannostus on minulla yleensä kohdallaan. Tuo ateriasuunnittelu ei meillä toimi ikinä viikon loppuun saakka suunnitelman mukaan, sen verran hetkessä eläjiä ollaan. Joku raami on sentään hyvä olla ja ehkä vielä joku päivä meistä tulee niitä "Viikko alkaa Prisma-reissulla!" -tyyppejä.
Paljon on tullut luettua viime aikoina (lähinnä synnytykseen ja paranemiseen liittyvää vertaistukitekstiä) ja loppujen lopuksi olen tullut siihen tulokseen, että ehkäpä on vain parasta antaa ajan kulua ja näyttää se että milloin ja miten tästä taas noustaan ja päästään reipastumaan. Ei kannata ressata. Toivo on korkealla nopeahkon palautumisen suhteen!
Ne valokuvat... Hmmm, ikuisuusprojekti. Pitää toivoa että motivoidun asian suhteen ihan luonnostaan.
Ristiäiset hoitunee ...jotenkin. Eiköhän tuo tytsy nimensä saa, aikanaan, toki hyvä olisi mahdollisimman nopeasti virallistaa se, niin ei tartteis kuunnella niitä "Elekee laettako sitä, hirvee nimi" -jorinoita joita takuulla kuuluu jos lapsesta aletaan puhua nimellä ennen nimen virallistamista, ihan kun se voisi vaikuttaa meidän päätökseen tai aiheuttaa muuta kuin harmitusta :D Jo se, että me löydetään meitä miehen kanssa molempia täydellisesti tyydyttävä nimirimpsu on työn takana, saati että mielipiteensä soppaan iskee joku ulkopuolinen. No, ei näistä tohdi mieltään pahoittaa. Aina on joku joka ihmettelee tai oudoksuu, oli nimi sitten vanha, harvinainen tai tosi moderni ja aina löytyy joku, jolla on sen nimisestä ihmisestä joku huono muisto tai mielikuva. Esikoisen kanssa toimi loistavasti se tyyli, että valitsimme muutaman suosikin ja sitten katselimme hetken mikä niistä sopisi hänelle parhaiten. Kyllä pikkuvauvankin luonteenpiirteet pistää esiin melko pian. Nyt emme voisi olla tyytyväisempiä esikoisen nimivalintaan; sopii ihan kuin nenä päähän.
Leipominen olisi kivaa, mutta en jaksa seistä niin kauaa että pystyisin tekemään jotain yli 15-20 minuuttia keittiössä. Lisäksi voi olla, että ne leipomukset eivät selviäisi pakkaseen asti tai hupenisivat sieltä aika nopeaan tahtiin. Onneksi voi ostaa vierasvaraksi keksejä. Ja voihan se olla että voinkin pian leikkauksen jälkeen niin hyvin että voin leipoa herkkuja vieraille ihan tuoreeltaan!
Ikkunanpesijä saa ilmoittautua. Tarjoan teetä ja sympatiaa.
Ja vaikka niitä keksejä.
Loppuun tylsähkö, mutta maukas ja helppo ruokaehdotus arkiviikkoosi; kalkkunaa, rosmariiniperunaa ja tuoresalaatti, voilá! Kalkkunarullan paistaminen uunissa vie aikaa 2 tuntia, mutta helpompaa lihanvalmistusta saa hakea. Rosmariiniperunat tuovat tuulahduksen Sevillaa lautasellesi; tältä tuoksuu Férian aikaan Sevillan kadut - poltetun rosmariinin huumaava tuoksu on yhtä aikaa sekä raikas että lämpimän kotoisa. Jos haluat vähähiilihydraattisempaa vaihtoehtoa niin korvaa peruna lehtikaalilla.
Sekoita sormisuolaa, mustapippuria, kurkumaa ja rosmariinia oliiviöljyyn ja sivele pullasudilla siivutettujen, perunoiden päälle (pese tai osta pestyjä mutta älä kuori!) ja anna muhia uunissa 200 asteessa kunnes perunat näyttävät rapsakoilta.
Tiesitkö, että mustapippuri (tai tarkennettuna mustapippurissa oleva piperiini) parantaa kurkuman tehoa - erään tutkimuksen mukaan kurkumiinin imeytyminen parantuu mustapippurin myötä jopa huikeat 2000 prosenttia? Itsessään kurkumiini imeytyy heikosti, joten käytä sen kanssa aina mustapippuria tai rasvaa (mm. yllä mainittua, laadukasta oliiviöljyä). Mustapippurin piperiini itsessään myös parantaa ravintoaineiden imeytymistä kehoon, pienentää ientulehduksen riskiä, suojaa tulehduksilta vatsalaukussa ja täten pienentää vatsahaavan riskiä, ehkäisee uusien rasvasolujen syntymistä ja parantaa ruuansulatusta. Se voi myös tehostaa joidenkin kipulääkkeiden vaikutusta, jolloin saattaa olla että pienempikin annostus tehoaa. Oikea terveyspommi, siis!
Kurkumiini, joka antaa kurkumalle sen keltaisen värin, taas on tutkinnan alla monia eri sairauksia vastaan, ja alustavan näytön perusteella se saattaa hillitä tulehdusta, vähentää nivelrikon oireita, lieventää masennuksen oireita, lisätä aivosolujen tuotantoa sekä ehkäistä sydän- ja verisuonisairauksia. Lisäksi kurkumiinissa nähdään lupausta syöpien ja Alzheimerin taudin ehkäisyssä.
Iloista viikkoa sinulle! Viime viikonloppuna vietettiin I Love Me -messuja, josta inspiroituneena aloitan sarjani omista "Kauneuspilkuistani" eli listaan tämän hetken suosikkejani ihonhoidossa. Luvassa luonnonkosmetiikan herkkuja! Stay tuned!
 |
| Uusi, suomalainen Unna Nordic -kosmetiikkasarja pääsi testiin, ja löysin heti suosikkini... |
~ Kisses from Mrs. T
PS. Tiistaina pyörähti käyntiin raskausviikko 37+, joten bebémme on täysiaikainen! Suunniteltuun sektiopäivään on enää alle kaksi viikkoa, iik, ihanaa!
(Lähteet mausteoppiin: www.antioksidantit.com, fi.newsner.com)
Kommentit
Lähetä kommentti