Uuno(na rakkaudesta) Epsanjassa

Vietin viimeistä kesälomaviikkoani Espanjassa syys-lokakuun vaihteessa. Valitettavasti jouduin matkustamaan yksin (tai kaksin, miten sen nyt ottaa ;)) koska mieheni työskenteli ahkerasti kot´-Suomessa.
Onneksi silti päätin lähteä!

Ei ole nimittäin sanoja kertomaan, millaista on tavata rakkaan sisarensa ensimmäinen lapsi ensimmäistä kertaa. Uusi ihminen, jossa virtaa samaa verta kuin sinussa, joka tekee asioita elämässään ihan ensimmäisiä kertoja; kuulee, näkee, haistaa, tuntee; aistii tarkasti ja herkästi kaiken ympärillä olevan. Miten outoa onkaan olla maailmassa sen jälkeen, kun on kuukausien ajan saanut kellua lämmössä ja turvassa, kaikki tuntemukset vaimennettuina vatsassa.

Miten paljon pieni ihminen voikaan aiheuttaa iloa! Kaikki ovat sanoneet, että oman sisaren lapsi on "ihan eri" kuin esimerkiksi ystävien lapset, ja se tuli kyllä todistettua. Tietenkin on ihanaa nähdä ystävien lapsia ja huomata heissä itselleen tärkeiden ihmisten piirteitä, mutta oman sisaren lapsi on omaa lihaa ja verta; perheenjäsen.
Miten ihanaa, että saan kokea tämän onnen!
Miten ihanaa, että saan antaa tämän onnen tunteen pian myös siskolleni.

Sevillassa aurinko paistoi ja lämpöä riitti koko viikon. On uskomatonta, miten joku voi saada lämpöhalvauksen lokakuussa (en minä, onneksi, vaan eräs bussipysäkillä nököttänyt vanhempi herrasmies). Tunne on kuin elokuvalavasteissa; kun astut ravintolasta ulos myöhään illalla, ei tuulenvirekään käy, eikä sisä- ja ulkolämpötilan välillä ole mitään eroa.

Neljättä kertaa samassa kohteessa pyöriessä on mukavaa huomata, että joka kerta löytyy jotain uutta. Miljoonakaupungissa tämä ei tietenkään ole mitenkään tavatonta.
Tällä kertaa uutta olivat mm. sisareni perheen uusi koti (uuden perheenjäsenen lisäksi), isäni ja hänen puolisonsa väliaikainen koti eräällä minulle ennestään tutulla alueella, luissa ja ytimissä tuntunut flamenco-esitys, kaunis Córdoban kaupunki johon matkustimme päiväseltään junalla (45 min.) sekä muutama uusi kuppila / ravintola, joista mainitsemisen arvoisiksi nousevat ainakin Az-zait, jossa saa gourmet-luokan tapoja (sekä käytöstapoja että ruoka-annos -tapoja) muutamalla eurolla sekä saman kadun varrella sijaitseva pikkubaari Naima ("Ensin syömään, sitten Naimaan, hehheh"), jossa soi joka ilta mainio live-jazz. Perille löytää, kun pyytää taksin San Lorenzon Plazalle, jonka äärellä/läheisyydessä nämä kaksi sijaitsevat. Aukiota ympäröivät myös muut mielenkiintoiset paikat sekä kaksi näyttävää kirkkoa, jossa lauantaisin saa kuulemma upean "morsiamia liukuhihnalla" -show´n. Sevillassa kun järkevintä on mennä naimisiin milloin tahansa muulloin kuin keskikesällä, koska on niin tajuttoman kuuma. Tai sitten heinäkuiset häät aloitetaan klo 23 illalla, koska aikaisemmin pitkään juhlapukuun survoutuminen ja häämeikin iholla pitäminen ovat sula mahdottomuus.

Az-Zait´in juusto-rapunyytti (jonka jouduin vaihtamaan vierustoverini kanssa, koska juusto olikin tuorejuustoa - damn!)

Casa de la memorian pieni baari, jonne istahdimme tapoille ja (alkoholittomille) oluille esityksen jälkeen.

Flamencoa Sevillassa luulisi saavansa kuulla sydämensä kyllyydestä, mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun minä sitä kuulin livenä paikan päällä. Paikkana oli Casa de la memoria Calle (=katu) Cunalla (yksi ostoskaduista "keskustassa" (mikä sitten on keskustaa ja mikä ei?). Tunnin show oli 18€. Esitys alkoi mainiolla kitara-laulu -yhdistelmällä, ja pian duoon liittyi naistanssija. Sitten saimme kuulla taidokasta espanjalaista kitaraa itsekseen, jonka jälkeen poppooseen liittyi vielä miestanssija. Huhhuh, mitä tunnetta! Olen aina rakastanut flamencoa, niin musiikkina kuin tanssina; se on niin sydäntä riipaisevaa ja tunteikasta, vaikkei saisikaan laulun sanoista mitään selvää. Lämmin suositus.
Ilmaisiakin flamenco-esityksiä on toki kuppiloissa ja baareissa, jos vain sattuu oikeaan aikaan paikalle.

Córdobaan oli helppo matkustaa Santa Justan juna-asemalta siistillä Renfellä (Espanjan VR). Matka sujui kuin hujauksessa. Perille päästyä on vaikeaa hahmottaa, minne suuntaan lähteä, kun haluaa nähdä nähtävyyksiä. Itse otimme taksin nähtävyyksien keskittymään ja se kannatti; kävellen matka olisi ollut turhan pitkä muutaman tunnin mittaiselle tutustumiskierrokselle. Suositeltavia nähtävyyksiä "keskittymässä" ovat mm. La Mezquita - moskeija sekä Madinat al-Zahran -palatsin rauniot. Huomio; paikalliset kutsuvat al-Zahrania nimellä "el alcázar".

Córdobassa oli niin kuuma, että oli aivan pakko viilentää kuumottavia jalkoja suihkulähteen tuntumassa!

Sevillassa eksyimme eräänä kuumana päivänä mustalaismarkkinoille, joilta löysin mielettömän kauniin vauvan viltin hintaan 13€ sekä kahdet pienet töppöset á 1€ (kyllä!). Pitsiä ja pitsiä, kiitos!

Espanjassa lapset puetaan kauniisti; kun lähdetään ulos, on yllä useimmiten edustusvaatteet. Tässäkin asiassa näkyy tyyli- ja luokkaeroja, tietenkin, mutta suurimmaksi osaksi lapset puetaan siististi, eikä ulos lähdetä tukka sotkussa. Ihanaa! Tämä osaksi meidänkin kulttuuria, kiitos. Harmi vain, että meidän lapsillemme ei aina ole edes tarjolla niin ihania vaatteita, kuin mitä Espanjassa ihan tavallisissakin marketeissa (esim. el Corte Inglés = Espanjan Stocka) myydään. Lisäksi jatkuvasti eteen tulee lastenvaatteiden erikoisliikkeitä, joista voisi ostaa mitä vain, ja täydellinen tyyli olisi taattu.
Tämäkin tietysti on makuasia; en näkisi itseäni pistämässä lapselleni päälle jotain Disney -kollariasua (mitkä meidän lapsuudessa olivat muotia, btw) kun lähdemme kaupoille, saati sitten näitä "Mun äiti on paras" / "Aito ÄIJÄ" -paitoja (!! Nämä amispaidat pitäisi kieltää lailla!), mutta tyylinsä kullakin...
Minusta lapset näyttävät kauneimmilta esimerkiksi tällaisissa Belle Heir´in vaatteissa, eikä mielestäni pienelle, somalle (ja useimmiten kaljulle) vauvalle sovi räikeät ja tummat värit - tämän vuoksi olenkin kauhistellut tämän vuoden äitiyspakkausta; oranssia ja ruskeaa? Por qué?! Toivotaan, että mahdollisimman moni uusi pienokainen saa tulokseksi "syksy", kun hänelle tehdään värianalyysi (hehheh...) ;)

No, ei parane valittaa. Äitiyspakkaus on tosi hyvä juttu!

Harmaa päivä tänään. En ole edes avannut säläreitä vielä. Taidankin syventyä hetkeksi uusimpaan Divaani -lehteen ennen töihin valmistautumista ja nauttia kupin teetä (joko kerroin, mikä on uusi suosikkini? Pirkka Reilun Kaupan persikka-passion vihreä tee - love it! Tällä hetkellä tasoissa toisen suosikkini, Twining´sin vihreän omenateen kanssa.) sekä syödä aamun välipalan (ruokailutottumukseni ovat vaihtuneet kevään ajoittaisesta paastoilusta 2-3 tunnin välein syömiseen, ay caramba!).

Kyllä Espanjan auringon alla oli ihanaa, mutta nyt keskitytään nauttimaan kauniista Suomen lokakuusta;

olethan jo huomioinut tuon ihanan ruskan?