tiistai 18. maaliskuuta 2014

Nukkumatti, sinä kyläluuta.

Myönnän; olen ollut laiska,


laiska kirjoittamaan, ja laiska muutenkin.
Tai voisimmeko sanoa väsynyt.


Kevätväsymyshän on ihan sallittua, onhan?
Ensin olin energisempi ja pirteämpi, mutta sitten se iski, kuten joka vuosi: armoton raskasluomisuus.


Tuo auringonpaiste on ihan mahtava!! Olen niin paljon onnellisempi aurinkoisella säällä, että sitä ei voi olla huomioimatta. Aurinko on kuitenkin ovela pirulainen; se huijaa antamalla ensin energiapistoksen, ja sitten väsyttämällä. Se huijaa myös ikkunasta katselijaa laittamaan jalkaan vuorittomat kengät, ohuen kaulahuivin ja villakangastakin.


Äh, huijaanko itse muka ketään? Ihan kuin minä, rva Vilukissa, laittaisin päälleni mitään toppatakkia kevyempää vielä moneen viikkoon.
Mutta muut ovat saattaneetkin joutua aurinko-ketaleen petkuttamiksi. Luottakaamme siis säteiden sijaan varjossa loikoilevaan lämpömittariin.


Minun toimenpiteisiini aurinko vaikuttaa lähinnä siten, että kaivan arskani eteisen laatikosta käyttövalmiiksi...
...ja kietoudun entistä herkemmin sohvannurkkaan aurinkopäiväunille.


Nukuttaako muitakin parhaiten juuri aurinkoisella kevätsäällä siihen aikaan, kun ei pitäisi nukkua?
Nukkumatti heittelee tähän aikaan vuodesta jotain ihan ihmehiekkaa. Jotain katupölyä höystettynä silmiä kirvelevällä sitruunapulverilla.


Viime yönä se heitteli rantahiekkaa. Pääsin unissani jo lentokentälle asti. Sitä edelsi innokas kesävaatteiden, mm. bikinien ja pitsimekkojen, pakkaaminen. Kiitos, Nukku-Masa, lomafiiliksistä, ja normaalia tujummasta hiekka-annoksesta!


Mutta ihmiset! Juhlistakaamme tämänpäiväistä aurinkosäätä keväisellä päivällismenúlla! Itse meinasin kokeilla Pollo Limonelloa (tämä sitruunapasta on takuulla parempaa kuin se aiemmin kokeilemani, jossa oli pelkkä sitruunapesto). Sivuun ajattelin heittää raikkaan omena-fetasalaatin (pirteyttä lisää omenan vihreys, joten Granny Smith on ainoa oikea valinta). Juhlistakaamme sitä, että pahin on ohi, ja saamme pian taas nauttia siitä upeasta vehreydestä, mikä maamme valtaa parin kuukauden ajaksi.


Niin, parin kuukauden ajaksi. Joten hopi hopi! Otetaan varaslähtö!


Jospa se Masakin säikähtäisi värikästä ruokaa ja tajuaisi pysyä hiekkoinensa piilossa iltaan asti.


Diör Masa, kou övei.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti