perjantai 22. marraskuuta 2013

Pikkurouva loves pikkujoulukausi

Kellekään ei varmasti tule yllätyksenä, että olen jouluihminen.

Innostukseni laittaa kotia, siivota pikkutarkasti ja leipoa herkkuja pääsee täysillä valloilleen tänä jumalaisena vuodenaikana. Niitä kaikkia kun voi tehdä nyt vaikka yhtä aikaa,
sillä kuuluuhan rouvan kuitenkin tehdä niitä kaikkia joulua edeltävinä viikkoina.
Martha Stewart calls this multi-tasking (mistähän juuri luin artikkelin vähän aikaa sitten, että aivot eivät oikeasti pysty tekemään montaa asiaa yhtä aikaa, ja lopputulos kärsii aina, jos sitä yrittää? No, jos vaihtoehto on istuen odotella uunin vieressä kun tiikerikakku kohoaa, niin taidan kuitenkin valita sen kaakelien jynssäyksen. Joulumusiikkia taustalle ja avot!).

Jouluajan vieton jo marraskuussa aloittamisen vastustajat ärsyyntyvät kauppakeskuksissa soivasta joulumusiikista, liikkeiden jouluisasta tunnelmasta ja arvostelevat jopa toisten jouluisia Spotify -listoja (ei se siellä facebookissa yleisesti soi!) mutta MINÄ NAUTIN. Joulu on niin ihana ja niin lyhyt, että mielestäni kaikki tunnelmointi on ehdottomasti aloitettava jo ennen kuun vaihdetta. Joulukoristeet pistetään kuitenkin esille vasta 1.12. Kalenterikin on vielä hankkimatta. Auttaisikohan suklaakalenteri pitämään herkuttelun muutoin kurissa, vai laukaiseeko se hirveän herkkuhampaan kolotuksen? En tiedä, en muista koskaan omistaneeni suklaakalenteria.
(Naurattaa, kun mietin, miltä minun herkkuhampaani näyttäisi. Se olisi ruskea ja sisältä ontto, pahasti juurihoidon tarpeessa. Oi voi...)

Hyasintti on yksi all time favourite -tuoksuistani. Heaven!

Joululahjalistan teon aloitin jo viime kuussa -siis annettavien lahjojen listan- ja puolet on jo ostettu. Omaa toivelistaa olen tehnyt mielessäni koko syksyn. En edes häpeä myöntää, että pidän lahjoista ihan yhtä paljon kuin pikkulapsena, mutta lahjojen antamisesta tulee nykyään ihan yhtä hyvä mieli; suunnittelu, tarpeiden pohdinta ja lahjan kauniiksi tekeminen ovat huippua puuhaa. Hykertelen maireasti mielessäni kun mietin, mitä lahjansaaja ajattelee nähdessään pakettinsa. Minulla on jopa kassillinen pieniä paketointikoristeita, joita olen hamstrannut tai saanut itse joskus lahjapaketin mukana, ja niillä saa piristettyä pakettia kun pakettia ihanasti.

Meillä on ystäväni kanssa jouluperinne, jossa valitsemme toisillemme hirveät joulukortit. Kilpailu on jälleen käynnissä. Piristää mukavasti kauppareissua, kun eksyy korttiosastolle ja selailee täysin jouluteemaan sopimattomia, rumia kortteja, ja piirtelee mielessään viestiä kortin sisäpuolelle. Sisäinen naurukohtaus on taattu. Joskus myös ulkoinen. Perinne taisi aikoinaan alkaa eräästä joulupukkikortista, mutta on sittemmin laajennut mm. heppa- ja ilmaispostikortteihin. Ystäväni ala-asteaikoina lähettämän joulukortin teksti "Syö paljon kinkkua, MUISTA!" tulee aina mieleen korttiostoksilla. Miten hellyyttävä jouluteemainen kehoitus.
"Hyvä on, hyvä on, MINÄ SYÖN".

Tällä rouvalla alkaa tänään vapaa viikonloppu! Pikkujoulukausi korkataan illalla käyntiin samaisen ystäväni ja hänen puoliskonsa kanssa. Luvassa on ihanaa ruokaa, jälkkäriksi juustoja ja punaviiniä (ja ehkä vähän viikuna- tai kirsikkahilloa) sekä hedelmiä, Mikado-matsia, Yatzia ja parin lasillisen jälkeen ehkä jopa Parisuhdepeliä (pitää kuulostella tunnelmaa; tämä voi jossain mielentilassa aiheuttaa huvittuneen ihmettelyn sijaan pieniä parisuhdekriisejä: "Etkö sinä tunne minua yhtään?! Yhyy, me hävitään!").
Huomenna sitten heräämme valmistamaan hotelliaamiaisen. Siitäkin on tulossa hyvää vauhtia perinne tällä porukalla. Aaaah, nam. Pistän myöhemmin kuvia, ihan kiusaksi.


 
 
 
Ihanaa viikonlopun alkua, toivotaan puuterilunta!
 
 
 
 
 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti