torstai 7. marraskuuta 2013

Paastopäivityksiä

Olen "virallisesti" ollut 5:2 -dieetillä nyt noin kolmen kuukauden ajan; poikkeusviikkoja on tullut, mutta pääsääntöisesti olen keventänyt päivittäistä kalorimäärää kahdesti viikossa. Jos olen urheillut reippaasti paastopäivänä, olen yleensä illalla "repsahtanut" syömään enemmän, mutta silloin olen vain ajatellut, että sitä kehoni kaipaa korjatakseen lihaksia jne. Nuo iltapalat ovat kuitenkin olleet suurimmaksi osaksi terveellistä, tavallista ruokaa.

Tänä aamuna vaakani vihdoin monen vuoden jälkeen kertoi, että olen melkein normaalipainoinen (matkaa virallisen painoindeksin mukaan on vielä 200g, mutta sehän lähtee seuraavana paastopäivänä), ja olen ihan onneni kukkuloilla; edellinen paastopäivä oli maanantai, eli kolme päivää sitten, ja silti painoni vaan laskee. Olen tällä viikolla urheillut ahkerasti, venytellyt ja ollut muutenkin aktiivinen, mutta syönyt sitä, mitä on milloinkin mieli tehnyt. 
Nämä tuntuvat olevan avaimet: 
aktiivisuus, kehon kuuntelu ja helliminen sekä 5:2 -dieetti.

Kiloklubi.fi on kiva, kun siellä näkee painokäyrän pidemmältäkin ajalta. Huhti-toukokuun vaihteessa kannoin 4,2 kiloa enemmän, ja painokäyrä koki uuden piikin elokuun alussa, jonka jälkeen on lähtenyt 3,3 kg. Vyötärönympärystavoitteeni ohitin jo sentillä viime viikolla, ja nyt olen luonut seuraavan tavoitteen.

Voin helposti sanoa, että 5:2 on parasta, mitä minulle dieettirintamalla on koskaan tapahtunut. Olen pudottanut joskus kuutisen kiloa karppaamalla (enkä silloin ollut edes ylipainoinen), mutta kuka jaksaa joka päivä miettiä syömisiään? Aivan liian hankalaa. Elämästä pitää voida nauttia, ja minulle se tarkoittaa ehdottomasti myös hyvää ruokaa ja viiniä. 5:2 opettaa myös ruuan ja sen laadun arvostusta; kun koko ajan ei ole tunkemassa naamaansa täyteen mitä ikinä tekeekään mieli ilman ajattelematta asiaa ollenkaan, niin tajuaa sen, miten ihana asia ruoka voi oikeasti olla. Silloin tekee luonnostaan enemmän niitä hyviä valintoja.

Kaikkein parasta tässä on se, että aamulla ei mene tuntia sovitellessa vaatteita, koska melkein kaikki näyttää päällä paremmalta kuin ennen. Ei tässä nyt vielä todellakaan missään bikini-fitness -kunnossa olla, mutta kyllä muutaman kilon menetys näin lyhyessä (1,61m) varressa näkyy jo omaankin silmään.

Mieheni jo vitsaili, että kohta pitää laittaa vaatekaapin sisältö uusiksi. Vastasin, että säästän ne äitiysvaatteiksi. Paree muuten sopia samat vaatteet ison mahan kanssa, kun mitä 6,5 kg sitten (tämä ei ole edes kamalan vaikeaa, koska iso osa vaatteistani on tunikoja/muita telttoja). Jos tästä nyt vielä vaikka kolmisen kiloa lähtisi, niin se voisi olla ihan mahdollista, ainakin lähelle. En halua enää tehdä keholleni sitä, mitä olen viime vuoden tehnyt; ahtanut sen täyteen e-koodeja, makuvahventeita, rasvaarasvaarasvaa ynnä muuta shaibaa antamatta ruuansulatukseni levätä ollenkaan.

Vauva ja muut härpäkkeet eivät lisää painoa raskausaikana kuitenkaan kuin noin kymmenen kiloa, loput ovat turvotusta ja mussutettuja kiloja. Raskausaikana kaikkineen kiloja ilmeisesti kertyy keskimäärin 10-16 kg.

16 kiloa!!! Tähän kääpiövarteen! Oh my lord. Tuokaa traktori.

Minua nauratti tämä ehkä vähän liian pitkään. 



Vaatekaapin sisällön uusimisesta tuli mieleen; järjesteleekö kukaan vaatteensa värien mukaan?

Tajusin tämän värikoodijutun katsottuani parin kuukauden ajan aivan järkyttävää sekamelskaa kaapissani: miten kiva olisi, jos näkisin heti yhteensopivat vaatteet, kun avaan kaappini oven. Myös tietyn vaatteen etsintä helpottuisi: 
mitä näet mielessäsi, kun mietit jotain tiettyä vaatekappaletta?

Aivan, sen värin.

Katsotaan, mikä päivä jaksan ruveta tuumasta toimeen...



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti