Täydellinen hetki
Koin tänä iltana noin puoli kahdeksan aikaan täydellisen hetken.
(Hae tähän väliin Spotify´sta Madeline Bellin September Song, ja kuuntele sitä lukiessasi).
Kädessäni minulla oli lasillinen punaviiniä, kupissa muutama pala Maraboun tummaa minttusuklaata, ja edessäni uusimman Olivian artikkeli "Täydellinen rikospaikka". Se kertoi ruotsalaisen rikoskirjailija Viveca Stenin kirjojen rikospaikasta, Sandhamnista, missä kirjailija oikeastikin viettää kesänsä.
Taustalla minulla soi Madeline Bellin "Have you met miss Bell" -levy (kiitos, Spotify, ja hetken mielijohde lähteä etsimään uutta musiikkia). Ikkunalla vieressäni tuikki kynttilät. Päälläni minulla oli eräs lempipaidoistani, vitosella H&M:n alesta löytämäni vaaleanpunainen (sellainen Hannu&Kerttu -piparin vaaleanpunainen) "puolipaita". Edes pehmeästi huriseva astianpesukone ei rikkonut idylliäni.
Pienen hetken minut valtasi täydellisen tyytyväisyyden tunne. Kuvittelin olevani vaaleaan tyyliin sisustetun merenrantataloni olohuoneessa upottavanpehmeän sohvan nurkassa lukemassa cozy crime -romaania villaviltin syleilyssä. Ikkunasta näkyisi veden tyrskyt rantakallioita vasten, isot pihalyhdyt, kaukainen majakan valo ja auringon viimeiset säteet viiruina pilvisen tummalla taivaalla.
Joskus pienien yksityiskohtien kokoontuessa yhteen juuri oikean tunnelatauksen kanssa syntyy täydellinen hetki.
Tänään oli muutenkin kiva päivä. Töitten jälkeen ajoimme mökille vaihtamaan talvirenkaat autoon (lunta on luvassa lähipäivinä). Mökin pihassa odotti isot kasat oransseja vaahteranlehtiä, joita sain haravoida miesten (hubbyn & apin) hoitaessa renkaanvaihdot. Otin myös tietysti kuvia...
Kotiin tultua pistin hihat heilumaan keittiössä, ja loihdin sämpylät, sekä kiinalaistyylistä kanawokkia miehelle huomiseksi evääksi (minulla on vapaapäivä, ja meinaan syödä ravintolassa, kjiäh kjiäh).
Nyt laitan saunan päälle. Miehelläni on ollut niiin rankka ilta, kun hän on joutunut kylmässä hallissa katsomaan KalPan taistelua! Ja itsehän vain olen vilukissa ja hemmottelunarkki.
PS. Taidan yrittää uusia täydellisen hetkeni viikonloppuna ja käyn lainaamassa Viveca Stenin kirjan kirjastosta. Jos siinä on vielä sellaiset kirjastomaisen ihanantuoksuiset sivut, niin saatan saada slaagin. (Mikä se on se ääni, mitä kissa tekee? Hyrrääminen? Hurina? Purina? -ei, se on se koiranruoka... Kiehnääminen?...
- KEHRÄÄMINEN!)
*samettista kehräystä*
(Hae tähän väliin Spotify´sta Madeline Bellin September Song, ja kuuntele sitä lukiessasi).
Kädessäni minulla oli lasillinen punaviiniä, kupissa muutama pala Maraboun tummaa minttusuklaata, ja edessäni uusimman Olivian artikkeli "Täydellinen rikospaikka". Se kertoi ruotsalaisen rikoskirjailija Viveca Stenin kirjojen rikospaikasta, Sandhamnista, missä kirjailija oikeastikin viettää kesänsä.
Taustalla minulla soi Madeline Bellin "Have you met miss Bell" -levy (kiitos, Spotify, ja hetken mielijohde lähteä etsimään uutta musiikkia). Ikkunalla vieressäni tuikki kynttilät. Päälläni minulla oli eräs lempipaidoistani, vitosella H&M:n alesta löytämäni vaaleanpunainen (sellainen Hannu&Kerttu -piparin vaaleanpunainen) "puolipaita". Edes pehmeästi huriseva astianpesukone ei rikkonut idylliäni.
Pienen hetken minut valtasi täydellisen tyytyväisyyden tunne. Kuvittelin olevani vaaleaan tyyliin sisustetun merenrantataloni olohuoneessa upottavanpehmeän sohvan nurkassa lukemassa cozy crime -romaania villaviltin syleilyssä. Ikkunasta näkyisi veden tyrskyt rantakallioita vasten, isot pihalyhdyt, kaukainen majakan valo ja auringon viimeiset säteet viiruina pilvisen tummalla taivaalla.
Joskus pienien yksityiskohtien kokoontuessa yhteen juuri oikean tunnelatauksen kanssa syntyy täydellinen hetki.
Tänään oli muutenkin kiva päivä. Töitten jälkeen ajoimme mökille vaihtamaan talvirenkaat autoon (lunta on luvassa lähipäivinä). Mökin pihassa odotti isot kasat oransseja vaahteranlehtiä, joita sain haravoida miesten (hubbyn & apin) hoitaessa renkaanvaihdot. Otin myös tietysti kuvia...
 | ||
| Minähän lupasin sen Maalaisunelmamaisen haravointikuvan! |
Nyt laitan saunan päälle. Miehelläni on ollut niiin rankka ilta, kun hän on joutunut kylmässä hallissa katsomaan KalPan taistelua! Ja itsehän vain olen vilukissa ja hemmottelunarkki.
PS. Taidan yrittää uusia täydellisen hetkeni viikonloppuna ja käyn lainaamassa Viveca Stenin kirjan kirjastosta. Jos siinä on vielä sellaiset kirjastomaisen ihanantuoksuiset sivut, niin saatan saada slaagin. (Mikä se on se ääni, mitä kissa tekee? Hyrrääminen? Hurina? Purina? -ei, se on se koiranruoka... Kiehnääminen?...
- KEHRÄÄMINEN!)
*samettista kehräystä*
Kommentit
Lähetä kommentti