The mood that passes through you

Laiskottelin tänään. Se onnistui, koska bébélle laitettiin eilen rokotukset, ja hän nukkui koko päivän. Pieni kulta oli eilen illalla tosi säälittävä; itki suoraa huutoa kipuitkua kunnes nestemäinen paracetamol alkoi vaikuttamaan. Onneksi kipu näyttää lieventyneen ja uni on maistunut lääkkeenä.

Tänään taivas oli raskas. Sellainen ilma, että tummanharmaat pilvet painavat pian niin paljon, että alkavat vuotaa. Vedin jalkaan pitkät villasukat, käärin ylleni villatakin ja hautauduin peiton alle haaveilemaan englantilaisista maalaismaisemista. Taustamusiikiksi sekä luvuille että vauvan unille sopi hyvin Michael Nymanin sulosoinnut "The Piano" -elokuvasta. Kuuntelin tätä soundtrackia joskus sinkkukämpässäni iltaisin, kun en saanut unta.

Voiko tällaisia kuvia katsellessa muuta tehdä kuin vaipua unelmiin?

Uskomatonta, että joku oikeasti elää sinikellojen keskellä jossain maalaisidyllissä ja käyttää aikansa sisustaen, remontoiden ja myyden sisustuskamaa.
Minäkin haluan.

Kuolailtuani hetken tuntemattomien ihmisten kylppäreitä siirryin jokakoti.fi:hin selailemaan asuntoja. Kyllä minä luulen, että tosissani haluan kerrostalosta rivariin tai omakotitaloon...
Kaakeliuuni!
Takka!
Puulattia!
Multaa kynsien alle!

Talokuume on ihan valtava. Remontoinnistakin tykkäisin, kunhan projekti ei veisi ikuisuutta ja talossa / asunnossa voisi samalla asua. Haluaisin edelleen ainakin pätkän omaa pihaa. Ehkä pienen terassin. Avarat huoneet, valoisan kodin. Vaaleat pinnat. Kolme huonetta ja sauna, mielellään.

Etsinnät jatkuvat.
Ja lottoaminen.

Ja nyt siellä paistaa jo aurinko.
Miten kaunis ilta!

Kaikki näyttää paremmalta luonnonvalossa.
Myös tulevaisuus ja sen tuoma kaikki ihana.