Raskauskuulumisia

Kolmepäiväinen minilomani hujahti nopeasti, ja ai että se teki hyvää! Työhön paluukin oli mukava; myymäläpäälliköiden joulukokous Helsingissä. Eihän semmoinen päivä työltä tunnukaan.


Tänään miettiessäni mistä löytäisin saumattomat alushousut kun vanhat alkavat puristaa punaista rantua alati kasvavan vatsani iholle, tajusin, että kahdentoista viikon päästä meillä on vauva.
Kohta mennään jo viikoilla 30+. KÄÄK!


Meillä ei ole vielä mitään hommattuna. Pinnasänky, hoitopöytä, vaunut, talvivaatteet vauvalle (äitiyspakkauksessa ne on tosi isot vastasyntyneelle), verhot sängyn ylle (siihen tulee sellainen kehikko), tutit (pidike kyllä löytyy), vaipat, pumput (julkeanko käyttää sanaa "rinta", vai olenko turhan häveliäs) ja lisäksi ehkä kymmenen muuta juttua, jotka eivät ole edes vielä tulleet mieleen - kaikki hankkimatta.
Ainiin! Turvaistuin autoon! Onhan se penska jollain keinolla saatava sairaalasta kotiin. Tuskin lähden tarpomaan lumihangessa vaunujen kanssa kotiin toipuessani elämäni suurimmasta urheilusuorituksesta.


Aina painoani tarkkailleena viikoittainen punnitus alkaa olla pelottavaa puuhaa, mutta onneksi syy painon nousuun on näkyvä; kova jalkapallo, jonka takaa juuri ja juuri pilkistää vaa´an hikoiluttava luku. Toisaalta tyynnyttelen itseäni sillä ajatuksella että seitsemännen raskauskuukauden alussa painan edelleen vähemmän kuin joskus pahimpina pullanpopsimisaikoinani. Neuvolastakin sain palautetta, että hyvin on mennyt. Jos tämä viimeaikainen +300g / vko -tahti jatkuisi, niin pysyisin hyvin henkilökohtaisessa painonnousutavoitteessani. Fingers crossed ja porkkanaa naamaan.


Suuria tai erikoisia raskaudenaikaisia ruokahimoja ei ole tullut, mutta kaikenlaiset kakut ja leivonnaiset pyörivät kyllä päivittäin mielessä. Yleensä minulle on tullut makeasta helposti huono olo, mutta nykyään tuntuu ettei kakkukiintiö täyty läheskään niin helpolla. Suklaata voisin myös syödä päivittäin. Onneksi järki tulee tässä vaiheessa mukaan peliin.


Saumattomien alushousujen lisäksi olen alkanut haaveilla uusista työkengistä, vanhoihin kun on jo painautuneet jalkapohjien kuvat. Toiset työkengät taas ovat niin hiostavat, ettei niissä voi viettää kuin pienen ajan kerrallaan. Toiveena olisi sellaiset pumpulista tehdyt, painottomat jalkineet, joista aina pysähtyessä nousisi piikkimattopohja. Ajoittainen värinätoiminto voisi myös olla mukava, sellainen hierova. Ehkä kantapään kohdalla voisi viidennen jalkeillaolotunnin jälkeen käväistä semmoinen botuliinipiikki, joka lamaannuttaisi tunnon kivistävistä kantapäistä. Jos tiedät mistä tällaiset voisi hommata, niin vinkkaa!


Vihreä tee, ikuinen rakkauteni, on auttanut myös raskausaikana. Juon kaksi kupillista päivässä. Tee auttaa virkeystilaan, turvotuksen tunteeseen ja (uskoakseni) kasvojen ihon kuntoon. Kaiken maailman finni-stickit ja aspiriininaamiot on kyllä tullut testattua tämän ajanjakson aikana, ja välillä iho olikin jo taas hyvänä. Sitten söin kahden päivän aikana kokonaisen Fazerin maitosuklaalevyn. Not a good idea.
Nyt muuten harmittaa etten ehtinyt käydä täydentämässä teevarastojani Helsingissä Théhuoneella. Täytynee käväistä Puijonkadun Fadossa. Kaupasta ostetut teelappuset menettelevät paremman puutteessa (ja on niissäkin eroja), mutta hyvin pian teen ystävä alkaa kaivata jotain aidompaa. Sääliksi käyvät he, jotka eivät ymmärrä teen ihanuutta, koska eivät ole päässeet maistamaan oikein haudutettua kunnon teetä!


Parhaiten tällä hetkellä kasvojeni iholle toimivat Body Shopin Tea Tree -öljy, saman sarjan finnistikki sekä Acon Spotless Overnight -tahna, Body Shopin Moisture White -puhdistusjauhe aamuputsarina, Beautifying Oil päivävoiteen sijasta sekä Overnight Serum-in-oil yötuotteena. Ihoni rakastaa öljyjä tähän aikaan vuodesta! Tietysti teen myös kuorinnan ja naamion keskimäärin kerran viikossa, ja tällä hetkellä ovat käytössä Tea Tree -kuorinta sekä ihohuokosia avaava mineraalinaamio, molemmat Bodarilta.
Vartalon iholle ihanimpia ovat vartalovoit sekä vertaansa vailla oleva kaakaovoipuikko, joka on suunniteltu ennaltaehkäisemään raskausarpia. Ihanalle valkosuklaalle tuoksuva kaakaopuikko leviää hyvin (kun vähän lämpiää ihoa vasten) ja kun käsiä tajuaa olla sotkematta väliin eli levittää suoraan puikosta on tunne ihanan rasvaton, vaikka puikko onkin kokonaan vedetön eli ihan tuhtia tavaraa. Valitettavasti tätä tuotetta ei taas olla saatu pitkilleen liikkeisiin; sen kanssa on kesästä asti ollut saatavuusongelmia. Jospa taas pian saisimme sitä kuorman mukana Body Shopeihin.


Talvitakin hankinta on suunnitelmissa päivittäin, kunnes täytyy valita kirpparilla kiertelyn ja jalkakylvyn väliltä työpäivän jälkeen. Arvatkaa, kumpi voittaa?
Mama-malliston syystakin alle onneksi mahtuu vielä pitkähihaisen lisäksi villapaita. En silti voi lykätä asiaa enää kauaa - tuskin nämä leudot (mutta jo jäätävältä tuntuvat) -2 asteen pakkaset kauaa kestävät.


Uskomatonta, että on jo perjantai!
Nautinnollisia vapaapäiviä, mikäli sinulla sellaiset on edessä, ja meille työmyyrille tsemppiä ja valoa hämäriin päiviin.


7 viikkoa jouluun! ;)





Kommentit

Näistä lukijani tykkäsivät