Kirjoja, tippuvia lehtiä, tähtitaivaita, lämpimiä peittoja

Hakiessani inspiraatiota seuraavaan blogitekstiini uppouduin vuosi sitten kirjoittelemiini teksteihin. Etten vain kirjoittaisi samoista asioista. Mielelläni on tapana hakeutua tiettyihin aihepiireihin aina tiettyinä vuodenaikoina. Onnekseni kuitenkin huomasin, että vuosi sitten, blogistin "uraa" aloittelevana tekstieni teemat poukkoilivat sopivasti aiheesta toiseen.


Mieleni on täysin siirtynyt syksymoodiin. Kesästä ei ole enää tietoakaan, mitä nyt tuo keltainen pallo taivaalla välillä hipaisee olkapäätä polttavan kuumasti. Suurimman osan päivästä on kuitenkin jo pilvistä. Kaula kaipaa ympärilleen huivin, ja illalla avatusta ikkunasta on jopa jotain hyötyä - kuukausi sitten ei ollut. Autolla ajaessa päivittäisiä reittejä huomaa tuttujen puiden vaihtavan pikkuhiljaa väriä; luonto muuttuu kesäkuun raikkaasta vehreydestä ensin tummanvihreäksi ja sitten asteittain rusehtavaksi. Puistoissa jalkakäytävien reunaa koristavat tippuneet lehdet, nurmikko kuihtuu pikkuhiljaa moniväriseksi.


Tulipa istuttua vähän ulkona tänä kesänä.


Iltaa voi jo valaista kynttilällä. Myöhään nautiskeltava päivällinen voi olla salaatin sijaan jotain mehevää uuniruokaa. Aivot saa hetkessä narikkaan pistämällä villasukat jalkaan ja TV-kanava Avan päälle - muistiin syöpyneet, jazzahtavat sulosoinnut Sex And The City:n alkaessa kertovat kropalle, että nyt saa relata (on siellä myös jaksoja, joita ei jaksa katsoa viidettätoista kertaa, mutta yllättävän usein myös niitä, joiden kulkua ei niin hyvin muistakaan).


Olen myös aloittanut mainion uuden kirjan. Sen on Natasa Dragnicin "Kanssasi aina". Miten kaunista tekstiä! Löysin tämän teoksen sattumalta Suomalaisen Kirjakaupan alepöydästä hintaan 2,95€. Todellinen löytö. Olen vasta alussa, joten en osaa sanoa sisällöstä enempää, mutta ensimmäisten lukujen jälkeen olen vaikuttunut kirjailijan tavasta kirjoittaa ja saada sanat ja lauseet elämään lukijan mielessä.


Olen saanut tämän kesän aikana luetuksi vain "Kultahatun", mutta jos loppuun asti vietyjen teosten laatu on tätä luokkaa, niin ei voi valittaa. Kultahattukin oli ihan mahtava (ja on myös elokuvana).
On ihana tunne, kun löytää kirjan, jonka pariin odottaa palaavansa aina iltaisin. Kirjan lukeminen toimii myös hyvänä "unihiekkana" - harvoin jaksan lukea paria lukua enempää ennen kuin silmäluomeni alkavat tuntua raskailta.
Uni on alkanut muutenkin maistua levottoman heinäkuun jälkeen paremmin. Toisaalta haukottelen enemmän myös päivällä. Ehkä sitä tulee taas nukuttua liikaa? Mukavanpehmeän peiton sänkyyn takaisin tuonti houkuttelee kenties turhan paljon torkuttamaan herätyskelloa aamuisin.


Tulisipa oikein aurinkoinen ja värikäs syksy! Hämäriä mutta kirkkaita iltoja ja öitä, niin että tähdet näkyvät, ja mökillä voi napata ylleen paksun viltin, ottaa sitä lempi-ihmistä kädestä ja tassutella hänen kanssaan lyhdyn valossa kostean nurmikon läpi laiturille ja ihmetellä sitä uskomatonta timanttipeittoa, joksi taivas yöllä muuntuu. Parisen vuotta sitten tällaisena hetkenä näin elämäni ensimmäiset tähdenlennot. Olisin halunnut pysäyttää ajan ja jäädä siihen hetkeen. Se oli taianomainen, täydellinen hetki.


Tulevana viikonloppuna Kuopiossa saamme jälleen nauttia Sataman Yöstä. Maailmanpyörä on ainoa tivolilaite johon kykenen, mutta ilotulitusta odotan innoissani. Samoin ihmisiä, valoja, tuoksuja ja pirteää yöilmaa.
Ihanaa, että tämmöisiä järjestetään.


Valoisaa (ja samalla samettisen pimeää) loppukesän viikonloppua!





Kommentit

Näistä lukijani tykkäsivät