perjantai 29. elokuuta 2014

Flunssainen oodi omenoille ja luonnolle!

Sairastuinpa sitten flunssaan. Jaahas.

Onneksi ei olla enää kesähelteissä. Kotonakin on mukavat 23 astetta viimekuisen 29 asteen sijaan. Voi kääriytyä peiton alle ilman, että iskee tuskanhiki.
Panadol Hot, sitruuna-hunaja-inkiväärijuomaa, Bafusin (ei oo muuten vähään aikaan tullut sitä ärsyttävää mainosta! Ehkä se alkaa taas pyöriä kun flunssa-aalto iskee kunnolla...) ja Lambin pehmeät nenäliinat; näillä mennään.

Piristystä sairaspäivistäni ei sentään puutu. Postilaatikosta kolahti pitkästä aikaa uusi Divaani-lehti sekä Yhteishyvä. Lisäksi minulla on vielä monta Midsomerin murhaa selvitettävänä.
Enkä tiedä kuinka tämän kertoisin niin, että innostukseni tulisi tarpeeksi ilmi, mutta minä yritän:

PUOLALAISET IDA RED -OMENAT.



Huhhuh! Vievät hyppien keikkuen ykkössijan Granny Smitheiltä. Aavistuksen punaposkisia, mutta periaatteessa vihreitä ja kirpeitä, mukavan pehmeitä, oikein sulavat suussa (mikä on mukavaa, kun kurkku on turvonnut). Näiden tuoksu huumaa niin, että jopa flunssaisena sen tunnen. Sanoin miehelleni, kun tulin kotiin omenakassin kanssa, että "En voinut mennä näiden ohi, ne oikein kutsuivat tuoksullaan luokseen!"
Miehen vastaus oli, että "No nyt tiedät miltä minusta tuntuu oluen kanssa!"
Justiisa näin.

Meillä oli suunnitteilla viikonlopuksi kaikkea kivaa, kuten visiitti olutfestareille ja osallistuminen synttärikemuille. Taidan sen sijaan katsella oluita jääkaapissa ja bratwursteja silmieni alla. Illalla voinkin sitten siirtyä TV:n ja "Burlesquen" pariin, kun mieheni saattaa nähdä sitä vaikka livenä. Ties mitä niissä kivoissa bileissä, jonne minä en pääse, tapahtuu. Jospa sentään Christina Aguilera ei olisi illan live-esiintyjä.

Huomenna on myös Suomen luonnon päivä. Miten huippua olisi ollut lähteä retkelle luontoon, ottaa mukaan termarissa kaakaota ja ihastella raitista ilmaa.
Viime lauantaina kävimme Puijon luontopolulla, ja vaikka kastuimmekin lopuksi, oli se niin sielua hoitava lenkki, että muusta viis. Se päivä alkoi todella takkuisesti, liekö keho jo ounastellut alkavaa flunssaa. Olin ihan älyttömän väsynyt ja siten erittäin huonolla tuulella. Onneksi sain itseni kammettua metsään.
Ihanaa, että Suomen luonnolle on oma päivä.
Katso lisää www.suomenluonnonpaiva.fi
Jos olen huomenna kuumeeton, niin vuoraan itseni vilteillä ja hatuilla, ja ajatan itseni metsän keskelle juomaan kaakaota.

Tässä muutaman viikon takaiselta seikkailulta Orinoron rotkosta. Mahtava paikka!



Isäni muuttaa vaimoineen syksyksi Sevillaan, ja meille on ajautunut muuttoprojektin tiimoilta kivoja juttuja. Viimeisimpänä eilen aito VHS-NAUHURI SEKÄ KASA DISNEY-ELOKUVIA.
Minulla saattaa alkaa täällä maratooni.


Sopii hyvin tunnelmaan, koska olen tällä hetkellä sekä Nuhanenä, Unelias että Töppö. Ehkä ulkomuodoltani myös vähän Hirviö.

Adjö, ystäväiseni, ensi kertaan.

PS. Kuka muu pettyi, kun näki Yhteishyvän Ruoka -liitteen suklaakakun ohjeen, johon tulee rusinoita?  Yök! Lisäksi joka toisessa ruuassa tuntui näkyvän mustia säilykeoliiveja. Nyt on pasmat sekaisin.
(Kyllä minä taas niin mieleni pahoitin...)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti