Aatonaattoa
Luulen, että alan pikkuhiljaa päästä joulutunnelmaan. Eilen juodessani kuumaa glögiä ja katsellessani Hercule Poirot´ta sain jotenkin luotua niin lämpimän hetken, että joulu taisi päästä vihdoin mieleeni.
Muutaman päivän onkin ollut röörit niin tukossa, ettei ole ollut mitään tietä sisään yhtään millään - jouluilolla vähiten. Sairastuin poskiontelotulehdukseen juurikin tässä viimeisten kiireiden alla. Surkeasti ajoitettu juttu.
Sinne menivät joulusiivoushaaveet, paastoiluhaaveet, havujenhakulenkit ja raivokkaat leipomissuunnitelmat.
Tämä on vaan hyväksyttävä.
Ei auta murehtia asioita, joille ei mitään voi, mutta vähän kyllä harmittaa. Pitää odottaa taas vuosi, että voi tehdä joulunmakuisia herkkuja! Kenen tekee mieli pähkinäsuklaatryffeleitä enää uutena vuotena?
Nakkia, perunasalaattia ja skumppaa tänne näin!
Ruuasta puheen ollen, muistatteko lupaukseni pudottaa viisi kiloa jouluun mennessä? Minä olin jo vähän niinkuin unohtanut. Tai no, en oikeasti, olen vain mitä ilmeisimmin halunnut enemmän syödä, juoda ja nauttia elämästä, kuin laihtua. Syksyn aikana pudotetut kolme kiloa eivät kuitenkaan ole tulleet takaisin, joten ihan tarpeeksi hyvä näin. Uuden vuoden pirskeiden jälkeen jaksaa sitten taas ottautua tällaisiin asioihin. Varsinkin, kun viime päivien urheilu on rajoittunut appelsiinien puristamiseen, yskänkohtauksiin ja niistämiseen (tehokasta vatsajumppaa) sekä kyljen kääntämiseen sohvalla, ei oikein jaksa stressata parista ylimääräisestä kilosta. Otan joulun rennosti, syön niin paljon kun huvittaa ja paastoilen ja urheilen taas joulun jälkeen, kun olen terve.
Wouldn´t do it any other way!
Aatonaaton aamuni alkoi tänään ihanalla elokuvalla "It´s a wonderful life". Uskomatonta, että olen jotenkin onnistunut ohittamaan tämän elokuvan tähän asti - mieheni sanoo, että se on muodostunut hänen elämässään jo oikeaksi joulunajan perinteeksi, kuten meidän perheessä "Illallinen yhdelle" uudenvuoden aattona. No, tänään korjasin tämän epäkohdan, ja onneksi sen tein. Mielettömän hyvä elokuva! Useasti leffaa katsoessa odotan enemmän leffan jälkeisiä tunnelmia ja sitä, että olen saanut leffan katsotuksi. Tätä leffaa katsoessa nautin koko leffan ajan enkä pitkästynyt hetkeksikään. Täydellisen korni, vanha amerikkalainen jouluelokuva on juuri sitä, mitä joulutunnelmaa etsiskelevä kaipaa.
Sain eilen ne kaikkein ihanimmat joulukoristeetkin alavarastosta. Turhaan yritin itseäni huijata, että ne voisivat jäädä sinne odottamaan ensi joulua. Nyt on tiukua, valoa, tonttua ja mistelinoksaa! Hillitysti, kuitenkin, kuten tyylikkään rouvan kodissa kuuluukin.
Nyt lähden tekemään osani joulusiivouksesta: pesemään veskin. Jos nyt jaksaisin hieman pölyrättiä näyttää sitten imuroinnin jälkeen. Karpalomuffinien leivonnankin taidan siirtää huomisaamuun; tuoreenahan ne on parhaita. Miehelle ei sitten jääkään muuta kuin imurointi, luuttuaminen, mattojen kopistus ja saunan pesu + kaupassa käynti ja ruuan laitto.
Heeei... Tämähän voi olla ihan hyvä juttu ajoittaa sairastuminen just joulun alle. "Sori, rakas, en millään pysty auttamaan
(*köh,köh* ~ *pistää glögin tulille, jouluradion kovemmalle ja avaa Maalaisunelman viime vuoden joulunumeron sohvannurkassa*)..." ;)
(Voisin kyllä myös avata uusimman Olivia -lehden; ehkä sieltä löytyy vinkki, miten saan huomenna peitettyä tämän rohtuneen ja punaisen nenäni. Hyvä puoli on se, että se vinkki todennäköisesti jo löytyy 5 kg:n meikkipussistani. Ja jos vedän vesiperän, niin voinhan aina mennä Petteri Punakuonona - sopii teemaan. Joulupäivänä menee sama act ja Tapsana kaikki on niin tapsoissaan ettei huomaa mitään. Perjantaihin mennessä luulisi homman olevan kunnossa. Jes, tämähän kävi helposti!)
Tässäpä vielä kaunis Mika Waltarin runo, johon törmäsin:
"Joulu on kuusenneulasten ja sammuvien kynttilöiden tuoksua,
ja hiljaista, onnellisen sykähdyttävää rakkautta,
ja lahjoja,
ja unta, jossa kasvoja hipovat enkelin siivet.
Me katselemme valaistuja ikkunoita
ja laskemme kynttilöiden liekkejä
ja avaamme hitaasti kirjoja, jotka joskus luetaan
ja unohdetaan.
Ja jossain ajatusten keskellä nukkuu lapsi, joka kantaa
kaikkien unelmien kohtaloa pienissä käsissään,
ja lempeiden juhtien huuruinen hengitys
lämmittää häntä pimeässä."
~
Hauskaa, tunnelmallista, hurmaavaa ja sykähdyttävän rakkaudentäyteistä joulua!
Love,
Mrs. T
Muutaman päivän onkin ollut röörit niin tukossa, ettei ole ollut mitään tietä sisään yhtään millään - jouluilolla vähiten. Sairastuin poskiontelotulehdukseen juurikin tässä viimeisten kiireiden alla. Surkeasti ajoitettu juttu.
Sinne menivät joulusiivoushaaveet, paastoiluhaaveet, havujenhakulenkit ja raivokkaat leipomissuunnitelmat.
Tämä on vaan hyväksyttävä.
Ei auta murehtia asioita, joille ei mitään voi, mutta vähän kyllä harmittaa. Pitää odottaa taas vuosi, että voi tehdä joulunmakuisia herkkuja! Kenen tekee mieli pähkinäsuklaatryffeleitä enää uutena vuotena?
Nakkia, perunasalaattia ja skumppaa tänne näin!
Ruuasta puheen ollen, muistatteko lupaukseni pudottaa viisi kiloa jouluun mennessä? Minä olin jo vähän niinkuin unohtanut. Tai no, en oikeasti, olen vain mitä ilmeisimmin halunnut enemmän syödä, juoda ja nauttia elämästä, kuin laihtua. Syksyn aikana pudotetut kolme kiloa eivät kuitenkaan ole tulleet takaisin, joten ihan tarpeeksi hyvä näin. Uuden vuoden pirskeiden jälkeen jaksaa sitten taas ottautua tällaisiin asioihin. Varsinkin, kun viime päivien urheilu on rajoittunut appelsiinien puristamiseen, yskänkohtauksiin ja niistämiseen (tehokasta vatsajumppaa) sekä kyljen kääntämiseen sohvalla, ei oikein jaksa stressata parista ylimääräisestä kilosta. Otan joulun rennosti, syön niin paljon kun huvittaa ja paastoilen ja urheilen taas joulun jälkeen, kun olen terve.
Wouldn´t do it any other way!
Aatonaaton aamuni alkoi tänään ihanalla elokuvalla "It´s a wonderful life". Uskomatonta, että olen jotenkin onnistunut ohittamaan tämän elokuvan tähän asti - mieheni sanoo, että se on muodostunut hänen elämässään jo oikeaksi joulunajan perinteeksi, kuten meidän perheessä "Illallinen yhdelle" uudenvuoden aattona. No, tänään korjasin tämän epäkohdan, ja onneksi sen tein. Mielettömän hyvä elokuva! Useasti leffaa katsoessa odotan enemmän leffan jälkeisiä tunnelmia ja sitä, että olen saanut leffan katsotuksi. Tätä leffaa katsoessa nautin koko leffan ajan enkä pitkästynyt hetkeksikään. Täydellisen korni, vanha amerikkalainen jouluelokuva on juuri sitä, mitä joulutunnelmaa etsiskelevä kaipaa.
 |
| Amerikkalaisen miehen perikuva Mr. Jimmy Stewart sekä upeaakin upeampi Mrs. Donna Reed, It´s a wonderful life, 1946 |
Sain eilen ne kaikkein ihanimmat joulukoristeetkin alavarastosta. Turhaan yritin itseäni huijata, että ne voisivat jäädä sinne odottamaan ensi joulua. Nyt on tiukua, valoa, tonttua ja mistelinoksaa! Hillitysti, kuitenkin, kuten tyylikkään rouvan kodissa kuuluukin.
Nyt lähden tekemään osani joulusiivouksesta: pesemään veskin. Jos nyt jaksaisin hieman pölyrättiä näyttää sitten imuroinnin jälkeen. Karpalomuffinien leivonnankin taidan siirtää huomisaamuun; tuoreenahan ne on parhaita. Miehelle ei sitten jääkään muuta kuin imurointi, luuttuaminen, mattojen kopistus ja saunan pesu + kaupassa käynti ja ruuan laitto.
Heeei... Tämähän voi olla ihan hyvä juttu ajoittaa sairastuminen just joulun alle. "Sori, rakas, en millään pysty auttamaan
(*köh,köh* ~ *pistää glögin tulille, jouluradion kovemmalle ja avaa Maalaisunelman viime vuoden joulunumeron sohvannurkassa*)..." ;)
(Voisin kyllä myös avata uusimman Olivia -lehden; ehkä sieltä löytyy vinkki, miten saan huomenna peitettyä tämän rohtuneen ja punaisen nenäni. Hyvä puoli on se, että se vinkki todennäköisesti jo löytyy 5 kg:n meikkipussistani. Ja jos vedän vesiperän, niin voinhan aina mennä Petteri Punakuonona - sopii teemaan. Joulupäivänä menee sama act ja Tapsana kaikki on niin tapsoissaan ettei huomaa mitään. Perjantaihin mennessä luulisi homman olevan kunnossa. Jes, tämähän kävi helposti!)
Tässäpä vielä kaunis Mika Waltarin runo, johon törmäsin:
"Joulu on kuusenneulasten ja sammuvien kynttilöiden tuoksua,
ja hiljaista, onnellisen sykähdyttävää rakkautta,
ja lahjoja,
ja unta, jossa kasvoja hipovat enkelin siivet.
Me katselemme valaistuja ikkunoita
ja laskemme kynttilöiden liekkejä
ja avaamme hitaasti kirjoja, jotka joskus luetaan
ja unohdetaan.
Ja jossain ajatusten keskellä nukkuu lapsi, joka kantaa
kaikkien unelmien kohtaloa pienissä käsissään,
ja lempeiden juhtien huuruinen hengitys
lämmittää häntä pimeässä."
~
Hauskaa, tunnelmallista, hurmaavaa ja sykähdyttävän rakkaudentäyteistä joulua!
Love,
Mrs. T
Kommentit
Lähetä kommentti