Kukkuu, kukkuu, pikku-lanttu nukkuu!

Päivityksen arvoinen tapahtuma: parina viime yönä meillä on herätty vain kerran. KERRAN! Jihuu! Ei sillä, että meillä olisi kukuttu öitä muutenkaan, vauva on herännyt kahdesti tai kolmesti yössä, lähiaikoina useimmiten kahdesti, mutta kyllä nekin heräilyt väsyttää. Yleensä kolmen maissa iltapäivällä alkaa tuntua siltä, että on ihan pakko nukkua päikkärit. Kevätkin (kaikessa ihanuudessaan) on aina väsyttänyt minua; lisääntyvä valon määrä ja niin edelleen.

Mutta siis KERRAN! Lippu salkoon. Otetaan tavaksi.

Meille on kyllä napsahtanut "vauvalotossa" itse suloisuus. Kaunis, hymyileväinen ja rauhallinen tyttö joka nukkuu, syö ja kasvaa hyvin. Viihtyy myös itsekseen valveilla ollessaan, nukahtaa ainakin useimmiten nukuttamatta, vastaa hymyyn, "juttelee" iloisesti, nauttii lauluista ja musiikista, nukkuu tai torkkuu aina vaunuissa (myös vähän kovemmassa metelissä) ja tarkkailee kiinnostuneena ympäristöään valveilla ollessaan.

Tottakai on myös huonompia päiviä. Niitä mahtuu joka viikkoon. Eilenkin tuntui siltä, että typy otti yön aikana nukkumansa ajan visusti takaisin päivällä; söi joka toinen hetki, kitisi ja ähki.
On renkaita silmien alla, kipeytyneitä selkiä, kiukkuisuutta ja turhautuneisuutta sekä väsymystä, joka tuntuu painavalta kuin ukkospilvi harteilla. Silloin lentelee joskus salamoitakin. Silmiä kirvelee aamulla eikä ne meinaa aueta millään vaikka olisi pakko. Astiat jää tiskipöydälle ja pöly pyörii nurkissa.
On kuitenkin yllättävää, kuinka nopeasti kestoväsymykseen tottuu, ja kuinka pian oikeasti pystyy jo toimimaan normaalisti. Muutamassa viikossa ollaan jo päästy jonkinmoiseen rytmiin; toki aina kun kuvittelet, että "vitsit, tämähän alkaa sujua!" niin tulee päivä, jona toivot että Maija Poppanen, "the nanny named Fran" tai vaikka ihan vaan joku virolainen au pair ilmestyisi oven taa ja hoitaisi homman.

On hetkiä, jolloin toivoisi, että pääsisi äitiydestä lomalle muutamaksi tunniksi, sekä fyysisesti että henkisesti. Fyysisestihän se onkin helpompi järjestää "kaikkiruokaisen" (tuttipullo, tissi, rintamaito, korvike, tutti) lapsen kanssa. Se on se huono omatunto, joka iskee, kun valitsee hurvittelun lapsensa sijaan.
No, paljoa ei ole vielä tullut hurviteltua; yksi saunailta takana, ja olin kuskina. Vauvalla oli iskä-ilta joka sujui oikein mallikkaasti. Äiskällä oli myös mukavaa, tosin kaksi kertaa 7,5 tunnin aikana maitojen pumppaaminen tuntui vähän turhauttavalta.

Osaan kyllä vaatia omaakin aikaa, kun sitä tarvitsen. Hieronnat, illallistreffit, shoppailukierrokset ja päiväunet ovat tällä hetkellä ykkösinä listalla, kun pitää valita mieluista omaa tekemistä.
Miten kevyt onkaan olo kierrellessä vaatekauppoja ilman vaunuja! Miten hyvältä maistuukaan jonkun toisen laittama ja lämmin ruoka. Hierojalla hävettää, kun kuola valuu siitä naamareiästä. Ja ne päiväunet niin, että vauva on jonkun toisen hoivissa - they´re heaven.

Siskoni Espanjasta on perheineen ollut meitä ilahduttamassa parin viikon ajan, ja kävimme eilen Maljapuron avoimessa päiväkodissa tutustumassa. Vauvoille oli laulu- ja leikkihetki, joka oli viisi kuukautta vanhemmalle serkkutytölle oikein mieleen; meillä taisi olla vähän liian nälkä. Ei paljon hymyjäkään irronnut, kuten normaalisti laulujen aikana. Taitaa olla vähän vanhempien lasten hommaa loppujen lopuksi tuollaiset yhteiset leikkihetket. Meidän tyttö taitaa lisäksi olla tyyppi, joka viihtyy paremmin pienemmässä porukassa, ainakin tällä hetkellä. Nauroimme myös, että klassiseen musiikkiin tottuneelle "Vitamiini-rap" voi olla turhan "lame" - "Beethovenia pöytään ja sassiin, pliis!". 
Meillä ei lastenlaulut paljoa soi muuta kuin äidin suusta. Ihmeen paljon sitä muistaa lauluja joita ei tiennyt muistavansa.

Pakkasin juuri pois pienimmät vauvanvaatteet. Niitä oli iso kassillinen.
Tuli haikea olo.


"Kuka voisi kellot seisauttaa ja ajan pysäyttää kun maailma lainaa kaikkein kauneintaan?"


Kommentit

  1. Mahtavaa, sisko Espanjassa! Mikä rikkaus teidän pienelle, kunhan vähän kasvaa ja pääsee tutustumaan toisenlaiseen kulttuuriin. Tutustuin juuri espanjalaiseen opiskelijaan ja sekä minä että vauva saatiin mukava kielikylpy ihan täällä Savon sydämessä. Kiva ettei aina tarvitse itse lähteä kauas päästäkseen kansainväliseen tunnelmaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, sano muuta! :) On kyllä huippua omistaa monikulttuurinen perhe; rikastuttaa elämää huimasti. Oikea onnentyttö on tuo siskontyttärenikin!
      Vielä olisi tädit myös Singaporessa sekä Ateenassa, saa nähdä milloin heitä pääsemme moikkaamaan :)
      Oletteko muuten reissanneet ulkomaille lasten kanssa, miten on sujunut?

      Poista
  2. Teillä piisaa kyläpaikkoja ulkomailla! Meidän pitää varmaan itse muuttaa ulkomaille, kun ei sukulaiset sinne lähde. :D Jotain sen suuntaista innostusta on minussa havaittavissa. Jos jonkin järkevän homman keksisi, niin varmasti lähdettäisiinkin. Sitä ennen voin harjaannuttaa espanjan taitoa kansalaisopistossa. :)
    Ei olla vielä päästy reissuun lasten kanssa. Viime vuosina aina ollut joku pikkuinen tai muuten vaan ajankohta huono. Ensi kesänä yritetään joku reissu tehdä mökkiä ja mummolaa kauemmaksi. Kaupunkilomat kutsuu minua, mutta ehkä sen aika ei ole ihan vielä. Kiva olisi kuulla teidän reissusta, jos jonnekin lähdette pienen kanssa sukuloimaan! :) Varsinkin Espanja-reissuista olisin innostunut kuulemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä viime lokakuun reissulta Sevillaan! http://rouvaselamaa.blogspot.fi/2014/10/uunona-rakkaudesta-epsanjassa.html
      Toivottavasti saatte reissun järjestettyä! :) Hyvän lainauksen luin jostain vähän aikaa sitten: "Traveling is the only thing you spend money on that makes you richer".

      Poista

Lähetä kommentti

Näistä lukijani tykkäsivät