Bloggaajan kotona - "The Real Life"

Liityin tällä viikolla "SAVON blogit" -ryhmään Facebookissa, ja siellä "Hulivilini" -blogin pitäjä haastoi meidät muut bloggaajat paljastamaan kotimme sellaisena, kuin ne oikeasti ovat; ei siis silloin, kun pölyt on pyyhitty, ikkunat pesty ja asetelmat kieli keskellä suuta mietitty.
No; minulle siisteys tarkoittaa mielenrauhaa, kuten jo aiemminkin todettu, mutta on meilläkin joka päivä sotkuista.

Aloitetaan makuuhuoneesta.

Sänky on useimmiten petaamatta, jotta sinne voi pujahtaa kesken päivänkin. (Nämä on muuten ne uudet lakanat, jotka ei todellakaan ole "farkunsiniset" niinkuin muistelin. Tai ehkä joidenkin karseiden kasari-farkkujen.)

Sänkypeiton paikka on lattialla. Jostain syystä se on helpoin paikka, kun illalla miettii (tai ei mieti)...

Puhtaat (ja useimmiten silittämättömät) lakanat odottavat jotakuta muuta kuin tätä kanantaluttajaa nostamaan ne paikalleen.

Tästä pääsemmekin olohuoneeseen.

Otapa teekuppisi ja istu sohvalle, ole hyvä. No, jonnekin sinne väliin. Verhon takaa muuten pilkottaa jotain hyvinkin tavallista, eli juomalasi. Ikkunalautaan on jo jämähtänyt teekuppirengas.

Ai mikäkö täällä tuoksahtaa? Ehkä se on tuo urheilutoppi, joka lenkin jälkeen jäi sohvannojalle puolen muun vaatekaapin viereen.

No täällä sentään tuoksahtaa ruusut. Mutta väisty, lounas! Rouva on pistänyt meikkibaarin pystyyn. Tässä kun on paras luonnonvalo ja pystyy kesken meikkileikkien vahtimaan beibiä.

Sitten eteiseen, joka vallan syöksee tervetuliassinfoniaa.

Jostain syystä hengarin löytäminen on mission impossible. Ja kun huivi vihdoin löytää tiensä hattuhyllylle...

...on se aseteltu näin kauniisti. Ja kah! Siellä on yks vapaa hengari! Tervetuloa, vieraat, toivottavasti teitä ei tule enempää kuin yksi kerrallaan! Ei kato tiiä millanen keli on huomenna joten esillä on kaikkiin keleihin sopivat takit. Ja kaikkiin niihin omat huivit. Ja varothan nuita koreja, ne saattaa milloin tahansa tippua päähäsi.

Vauvalle on rakennettu oma hoitonurkkaus eteisen ja vessan väliin.
 

Ai mikä vaipparoskis?

Tässäpä siis pala totuutta.

Vai onko?
Emmekö voisi ajatella, että tämä on sitä väliaikaista epätotuutta matkalla aitoon olemiseen? Minulla ainakin on "oma olo" vasta sitten, kun paikat on siistitty ja tavarat järjestyksessä.

Se, että valitsisin lapsilleni mieluummin vähän isomman ikäeron siksi, että edellinen osaa jo siivota jälkensä, kertoo ehkä jotain? Lastenhuone saa kyllä olla sotkuinen! Mutta illalla korjataan jäljet (jos joku huippu leikki ei ole kesken) eikä leluja ole muualla, kun tulee vieraita kylään. Tällä hetkellä, kun lastenhuonetta ei vielä ole ja vauva viihtyy kanssamme yhteisissä tiloissa, on leluja väistämättäkin olohuoneessa. Pääasiallisesti kuitenkin haluan, etteivät lasten tavarat valtaa koko asuntoa ja harmooninen tunnelma säilyy yleisissä tiloissa. Minun silmääni oikeastikin häiritsee tuo kelta-puna-oranssi viltti jolla vauva makoilee; stimuloi varmasti joo vauvan aivoja kaikki nuo värit mutta minulla se stimuloi vaan ärsytyskäyrää. Valkoinen pitsiviltti olisi paljon söpömpi! Mutta mitäpä en lapseni vuoksi kestäisi.

Ja onpahan taas oikeasti rouvalla "ongelmat".
Siitä mieleen tuleekin; olethan jo auttanut Nepalin hätää kärsiviä maanjäristyksen uhreja? Itse lähetin juuri tekstarin "LAHJOITUS" numeroon 16499 (Kirkon ulkomaanapu, 20€). Tee samoin tai keksi joku muu tapa auttaa. Maapallo on meidän yhteinen kotimme näiden siistien tai epäsiistien asuttamiemme kotien lisäksi. Gotta se the big picture!

Love,
Mrs. T