Lapsen taikaa ja joulunaikaa

Meillä on uusi perheenjäsen! Hän saapui marraskuun alussa suunnitellulla sektiolla, täysin Apgar-pistein 10/10 ja huikeilla mitoilla 4250g ja 51cm. Olen aivan rakastunut! Hän on mitä hurmaavin pieni tytöntyllerö joka ainakin tähän asti on syönyt hyvin ja nukkunutkin melko mainiosti. Vatsavaivoja podetaan vähän enemmän kuin esikoisen kanssa, mutta luulen että se johtuu ihan vaan beibin iästä ja kun typy kasvaa niin toivottavasti vaivatkin helpottuvat. Tilasin kyllä jo vauvahieronta-verkkokurssinkin kuukausi sitten, mutta en ole ehtinyt esittelyä pidemmälle ´:D Meillä oli perhelomaa kaksi viikkoa jonka jälkeen esikoinen oli kotona lomalla vielä viikon. Nyt hän jatkoi päiväkotia 20 tuntia viikossa, mutta viime viikolla hoitoaika lyheni koska oli arkipyhä. Omaa aikaa on siis ollut ihan toivottoman vähän - siksipä hiljaisuus myös blogirintamalla. Nyt meille tuli kaveriksi äitini joka viihdyttää lasta sillä aikaa kun nautin kupillisen Matea mintunlehdillä sekä lämpimän KORVAPUUSTIN. (Joo, olin puolitoista viikkoa sokerilakossa, mutta luovutin viikko sitten. Suklaa on kuitenkin pakko jättää nyt vähäksi aikaa kokonaan, sillä se kovettaa vauvan vatsan ja tuskat on hirveät :( Voisin ajatella, että "Damn!!" mutta ajattelen: KIITOS, rakkaani, että estät minua paisumasta muodottoman puolelle! Suklaa on nimittäin THE paheeni.)

Itse olen parantunut sektiosta loistavasti; ainoastaan yksi päivä on ollut täyttä tuskaa ja se oli leikkausta seuraava päivä, kun jälkilääkitys ei ollut vielä kohdillaan. Fyysisesti olen voinut jopa niin hyvin, että minun piti alkuun toppuutella itseäni tekemästä liikaa; jälkeenpäin kun vatsaa sitten saattoi nipistellä, ja toki kroppa väsyykin vielä eri tavalla tekemisistä. Nyt, viitisen viikkoa myöhemmin, elelen suht samaa tahtia kuin ennen selkävaivojani ja pitkää sairaslomaani. Nukunkin paremmin, koska nukahtaminen tapahtuu tosi nopeasti eikä yöllä tarvitse ravata vessassa (!!) - haaaaallelujah! Toki vatsalihakseni ovat jossain teillä tietämättömillä eikä muustakaan lihaskunnosta ole tietoakaan, mutta pikkuhiljaa tässä kehitytään ja kevättalvella käyn varmasti jo kuntosalilla.

Henkisesti synnytyksestä ei ole tarvinnut parantua, sillä suunniteltu sektio oli kaiken kaikkiaan ihana synnytystapa. Pääsin vauvahuumaan sisälle jo osastolla eikä väsymyskään ole painanut samalla tavalla kuin ekalla kerralla, jolloin pitkä valvominen, hormonitoiminnan käynnistyminen ja puhdas järkytys veivät voimani. Toki elämä mullistui ensimmäisellä kerralla ihan täysin mikä aiheutti järkytystä jo itsessään, mutta nyt katsellessani taaksepäin tuota aikaa olin ihan selkeästi traumatisoitunut, pettynyt ja surullinen johtuen kamalasta synnytyksestä. Kun joku puhui "tulevista lapsista" se ahdisti minua ihan kauheasti; jokainen soluni huusi äänettömästi "EI IKINÄ".

Nyt tuoksuttelen vauvaa ja ajattelen "Eikö enää ikinä?"

Ristiäisiä suunnittelemme loppiaiseksi. Tilasin PikkuVaniljasta ihania koristeita, ja toimitus oli äärettömän nopeaa ja palvelu ystävällistä. Vahva suositus! Ajatuksissa siintää kevyen raikas teema; helmenvalkeaa ja minttua, harsokukkaa ja eukalyptusta. Rakkaallamme on jo nimikin! Vielä pieni epäilyksen häivähdys leijuu kolmannen nimen yllä, mutta aika varmoja olemme jo koko rimpsusta. Ensi vuoden puolellahan lapselle saa antaa neljä nimeä, ja koska yhdysnimi lasketaan yhdeksi nimeksi voi lapsella olla parhaimmillaan jopa kahdeksan nimeä! KAHDEKSAN! ;D Siinäpä kenties jo käytännön tarve lempinimelle...

Nimen valinta oli tällä kertaa paljon helpompaa kuin toisella kertaa. Nimen tuli mielestämme sointua hyvin esikoisen nimen kanssa. Lisäksi minun mielestäni oli hyvä valita nimi joka on samalta aikakaudelta kuin esikoisen nimi. Nimen alkuperällä on minulle myös merkitystä. Tällä kertaa mukana oli myös kohtalo; kun saavuimme sairaalaan meidät vastaanotti kätilö, jolla oli yksi etukäteen miettimistämme nimistä. Tämä tuntui heti merkiltä! Nimi on myös sama kuin miehen isomummolla, joten suvun perintöäkin saamme jatkettua samalla.

Miten ihanaa onkaan ollut olla vapaalla tähän aikaan vuodesta. Töissä tämä loppuvuosi on aina yhtä hullunmyllyä, samaan aikaan et näe päivänvaloa kuin parina päivänä viikossa, on oman huushollin pyöritys ja joulunajan kiireet. Joulu tulee aina rytinällä ja aattona tajuat, että kohta se on taas ohi etkä ole ehtinyt tarpeeksi nautiskella! Olen ehdottomasti jouluihminen; rakastan kaikkea jouluun liittyvää, mutta sillä tavalla hyvällä maulla. Tärkeintä on tunnelma. Minun jouluni luodaan muutamilla ajan saatossa kerääntyneillä koristeilla, joulumusiikilla (vanhat amerikkalaiset, ne vaan on parhaita), parilla hyvällä klassikkoelokuvalla, lempiruoilla, glögillä ja kynttilöillä. Rakkailla ihmisillä. Hyvällä kirjalla (tänä vuonna toiveena Downton Abbeyn luojan Julian Fellowesin veljentyttären, Jessica Fellowesin, uutuusdekkari Mitfordin murhat) ja normaalisti sillä suklaalla - nyt tuoreilla taateleilla. Havun tuoksulla ja joulusaunalla.

Tänä vuonna rakas appi toi meille mökiltä pienen pöytäkuusen, jonka kohta-neljävuotiaamme sai koristella.

Mietin tässä yksi päivä sanontaa "laskeutua jouluun". Ehkä kaiken tyypillisen jouluhulinan sijaan meidän pitäisi kaikkien vaan hiljalleen laskeutua jouluun ja samalla laskea rimaa ja nautiskella vuoden kauneimmasta ja tunnelmallisimmasta ajasta.

Unohda suorittaminen. Lämmitä kupillinen glögiä. Sammuta valot ja sytytä kynttilät. Nauti elämäsi ihmisistä tai jos siltä tuntuu, omasta rauhasta.

Ihanaa joulunaikaa!

Love,
Mamma T.