Pumpulia, pumpulia

Sepä olis pumpulihääpäivä!
Kaksi vuotta rouvaselämää takanapäin, siis.

Kahden vuoden aikana meitä on lahjottu hienoilla kokemuksilla; ollaan muun muassa reissattu Espanjassa ja Kroatiassa, tultu tädiksi ja sedäksi, tehty yksi aika ihana lapsi ja muutettu ensimmäiseen omaan kotiin.

Muutto sujui loppujen lopuksi vallan mainiosti. Mitään en ole ainakaan vielä huomannut menneen rikki ja koti alkaa pikkuhiljaa tuntua kodilta tavaroiden löytäessä omat paikkansa muutaman mutkan kautta.
Sain minä kyyneleet aikaiseksi pyyhkiessäni ensimmäisen yhteisen kotimme keittiökaappeja loppusiivouksen aikana. Kodin, josta oli välillä kiire pois, mutta joka oli niin täynnä rakkautta, lämpöä ja hyviä muistoja. Kodin, jonka ovesta löytyikin yhtäkkiä enää yksi ja sama sukunimi, ja jonne kannoimme esikoisemme kolmen päivän vanhana aloittamaan elämänsä alkutaival. Tämä koti säilyy muistoissa ehdottomasti yhtenä rakkaimmista.

Olemme uudessa kodissamme vasta "ekalla pesällä" - aloitamme pintaremontin viikon päästä, kun mieheni jää lomalle. Parisen viikkoa olemme muutoksiin varanneet tällä erää, jottei ihan koko loma menisi hikoillessa neljän seinän sisällä.
Ihanaa omassa kodissa on se, että aina löytyy jotain pikku projektia (ihanalta tämä tuntuu siis ainakin vielä), haaveilua voi jatkaa lähes loputtomiin ja loppujen lopuksi paljon on pelkästään itsestä kiinni. Aktiivisuustaso on noussut huomattavasti, koska kiinnostus omaa kohtaan on niin paljon suurempaa. Tekee mieli puunata, pyyhkiä ja laittaa omannäköiseksi ihan pieninkin nurkka.

Olen ihan haltioitunut asuinympäristöstämme. Kävimme eilen koko perheellä sunnuntaikävelyllä aurinkoisessa kesäsäässä, ja Suomen luonto näytti kauneintaan. Tänään oli pakko uusia reitti vastakkaiseen suuntaan ja ottaa kamera mukaan. Asumme lähellä metsää, kallioita, järvimaisemia ja upeita taloja ja tontteja. Ihanaa kasvattaa pientä ihmistä tällaisien rikkauksien keskellä - mielessä siinsi suunnitelmat perhe-piknikeistä ja puistoretkistä. Huono idea ei myöskään olisi tehdä silloin tällöin ihan roskienkeräysretkeä lapsen kanssa luonnossa (joiltakin kana-aivoilta kun on näemmä tällainen sulaa neroutta vaativa perusasia kuin jätteiden laittaminen roskakoriin jäänyt oppimatta)...



Viime vuonna "paperihäiden" kunniaksi annoimme toisillemme lahjakortit. Tänä vuonna päätin ostaa meille tyynyt, pumpuliteemaa mukaillen. Haluamani Miracle Bamboo Pillow´t olivat päässeet loppumaan Tvinsiltä, damn it! Täytynee ostaa IKEAsta väliaikatyynyt ja odottaa, että varastot täyttyvät.
(Ihan vahingossa bongasin tuon Bamboo Pillow -esittelyn, kun olin yksi aamu aukaisemassa Netflixiä. En siis tuijota päivät pitkät ostos-TV:tä.)
Itse sain tänä vuonna tarpeellistakin tarpeellisemman lahjakortin, nimittäin hierontaan. Aika onkin jo sopivasti varattu ensi viikolle. Pääsen taas kuolaamaan siitä hierontapöydän naama-aukosta. Viimeksi piti ihan keskittyä nielemään säännöllisesti, ettei kävisi nolosti. Olin puolet ajasta ihan jossain muissa maailmoissa. Alussa olin kyllä hyvinkin tässä maailmassa, kun hieroja käsitteli käsieni lihaksia. Voi piru.
Lahjakortin lisäksi sain kaunistusta kotipihalle. Voi tuota minun rakasta...!



Valitsimme hääpäivämme sopivasti - tänään kun liputetaan. On runon ja suven päivä, ja teeman mukaisesti lueskelin tänään yhtä kauneimmista; Tommy Tabermannin "Niitylle minä sinut veisin" -kokoelmaa.
Tässä yksi suosikeistani Tommylta:

"Rakkaus on pyykkäreistä parhain,
se kuuraa kaksin käsin
mustat pilkut, läikät, tahrat pois
Kun rakastat,
muistat juuri sen
mikä tulee muistaa, kukan
jonka nimeä kukaan ei tiedä,
maan jossa kukaan ei ole vielä käynyt
Kun rakastat, on aina kevät
ja hyppäät pälvipaikalla narua
joka huokonen heleästi nauraen,
tiedät ehdottoman varmasti
että ne jotka rakastavat
eivät ikinä kompastu"
                                                   
Lämpöistä hääpäivää rakkaalleni ja suloista kesäiltaa teille muille!





Kommentit

Lähetä kommentti

Näistä lukijani tykkäsivät