We have a name!

We have a name, people, we have a name!

Vihdoin! Voi hyvänen aika, mikä duuni.
Ajoituskin on aika nappi; enää reippaat kaksi viikkoa ristiäisiin.

Miten vaikea päätös voikaan olla toiselle nimen antaminen. Maailmassa on sata ihanaa tytön nimeä, joista piti valita sellainen, joka käy sekä meidän molempien suuhun että pienokaisen (suloistakin suloisempaan) pärstään ja luonteeseen; nimi, joka on sukunimen kanssa "samaa maata" - esimerkiksi melko siniverimäinen (tai suomenruotsalainen) Alexandra + savolainen "-nen" -päätteinen sukunimi = big no-no; nimi, joka on edes jonkin verran kansainvälinen (niin, että tytön tunnistaa tytöksi nimen perusteella muuallakin kuin Suomessa), sellainen, josta on aina pitänyt ja vielä sellainen, ettei sitä ole samassa ikäluokassa joka toisella. Plus että siihen pitää olla helppo yhdistää muita kauniita nimiä sointuisaksi nimirimpsuksi. Nimi ei myöskään saa olla millään kielellä rivo, ja olisi kiva jos sillä olisi alun perin joku kaunis merkitys.
Huokaus.
Meiltä päätös vaati uskomattoman paljon päänrapsuttelua, valvottuja hetkiä yön pimeydessä (minulla), sanaharkkaa ja jopa pari tuskaista kyyneltä.
Joku ehkä suhtautuu asiaan hieman vähemmällä paatoksella. Minä en olisi voinut.

Luin jostain, että tilastojen mukaan Suomessa suurin osa nimistä päätetään aivan viime hetkellä, kun on pakko. En ihmettele! Pojan nimi olisi ollut huomattavasti helpompi päättää, koska 99% lähipiirissämme syntyneistä vauvoista on ollut poikia ja monet kivat nimet on jo viety, eikä suomalaisia pojan nimiä vaan ole niin monta kivaa kuin tytön. Lisäksi poikien nimiä karsiutuu muutama pois jo siksi, että meillä on toinen (perintö-)nimi jo valmiina eikä mikä tahansa sovi siihen.

Mutta nyt meillä on nimi, johon olemme molemmat tyytyväisiä. Tämä nimi oli yksi vaihtoehto jo raskausaikana, joten sitä on saanut makustella vähän aikaa. Oma suosikkinimeni ei sopinutkaan tälle lapselle läheskään niin hyvin kuin tämä, johon päädyimme. Oma suosikkini taitaa tulla toiseksi nimeksi (koska emme välttämättä saa enää toista tyttöä, jolle nimen voisi laittaa). On myös mukavaa, että päättämämme nimi on mieheni suosikki - eipähän pääse appiukko kettuilemaan ;D Heh.

Löysin kastejuhlaan muutaman kivan jutun eilen Amanda B:stä. Huomenna serkkuni tulee suunnittelemaan kanssani kakkua (hän on älyttömän taitava kotileipuri) ja muutama muukin henkilö on lupautunut leipomaan.
Ristiäisasu täytyisi vielä löytää, ja ilmeisesti vauvallekin pitää hommata joku juhla-asu (minä jotenkin kuvittelin että vauva on ristiäisissä ristäismekko päällä ja piste...) - pitänee taas ensi viikolla suunnata vaatekaupoille. Tavoitteena löytää itselle vaate, jossa on helpohkoa imettää, joka peittää pahimmat ja imartelee ihonväriäni.
"Broilerinkelmeä" - kevään uusi sävy joka on luotu kuvaamaan ihoani.

Sydänkranssi ristiäispaikalle

Pienet enkelinsiivet koristeeksi...

...ja kynttilänjalat, joihin voi vaihtoehtoisesti asetella myös kukkia.

Ihanaa päästä pian juhlimaan!
Edellisistä juhlista onkin jo aikaa...